Ilonaihe 1/X

Poimin eilen 14 litraa mustaviinimarjoja sekä ostin 3 litraa mansikkaa sekä hunajatuubin Iso-Hiiden tilalta.

Mustaviinimarjat ovat juuri ihanimmillaan, sillä ne olivat kypsiä, isoja ja makeita, eikä todellakaan tarvinnut valkata erikseen raakoja. Poimimiseen meni reilun tunnin verran ja perkaamisessa parisen tuntia. Pikkaisen hirvitti, kun pakastimen kompressori piti vähän aikaa normaalia kovempaa ääntä. Olisi pitänyt laittaa pakastuskytkin päälle lähtiessä. Toisaalta sain nyt tarkistettua, että voin pakastaa 20 kg vuorokaudessa, ja tuossa yllä on marjoja vain liki kahdeksan kiloa.

Kaiken kaikkiaan tämän määrän pakastaminen on pieni ilonaihe, joka koostuu monista pienistä asioista. Olen ollut epävarma autoilija, mutta nykyään tunnin matkan ajaminen on oikeastaan aika kivaa. Maalla on mukava käydä jo pelkästään vehreyden ja hiljaisuuden takia. Marjastaessa lisäksi tulee tehtyä jotain selkeää käsillään ja itsepoiminnassa on helppo jutella kevyesti myös tuntemattomien kanssa. Lisäksi tiedän, että talvea varten on nyt pakkasessa puuron päälle turvallisia ja maistuvia marjoja.

Eilen olisin voinut poimia enemmänkin marjoja, mutta tuo määrä tuntui eilen riittävän. Menen vielä uudestaan poimimaan, sillä satokausi taitaa venyä jopa elokuun loppuun asti, niin pahasti kesä on ollut myöhässä.

Tänään mietin Tarjan kanssa lounastaessa, että ehkä yksi lihavuuden ja laihuuden ero on siinä, millaiset asiat ilahduttavat. Olen elänyt senkin ajan, että minua kiinnosti eniten vain maistella saman sarjan jäätelökakkuja. Tuntuu kummalliselta nyt kirjoittaa näin, ja tajuan, miten suppeaa sellainen elämä oli.

Ehkä taustalla oli se, että aikoinaan asetin tavoitteen liian korkealle, jolloin väsähdin, jätin kesken ja kiinnostus siirtyi tarpeettomaan kuten jäätelökakkuihin. Nyt mieluummin lopetan aiemmin ja jatkan tarvittaessa, kuin että pinnistän voimieni rajoille. Olen myös muutenkin armollisempi itselleni, ja hyväksyn sen, että aloittelijana teen virheitä. Kaikkea ei voi oppia kerralla, mutta pikku hiljaa voi oppia vaikka mitä.

Tulen varmaan aina muistamaan autoilutalveni 2015-16. Alussa en edes tiennyt, että lämpökaapeli kytketään auton puskurissa olevaan pistorasiaan. Sen jälkeen piti ostaa oikean merkkinen lämpökaapeli, mikä onnistui pienten punastelujen jälkeen katsomalla pistorasian läpässä olevaa tekstiä. Lisäksi piti oppia laittamaan pistoke oikeassa asennossa pistorasiaan ns. ”häntä” alaspäin eli korkin pidike alaspäin. Olen myös oppinut säätämään kolmenlaisia lämpötolppia, joista viimeisen tyypin salat avasi työtoverini siperiaanisessa lumituiskussa.

Omaan tahtiinsa oppiminen on mukavaa, jolloin on myönnettävä, että tämän minä osaan, mutta tuota en vielä osaa.  Joku toinen on vaikkapa talviautoillut niin kauan, ettei edes muista alun ongelmia. Ensin oppii, sitten osaa ja kun vielä lopuksi saavuttaa itselleen asettamansa tavoitteen, niin mikä sen mukavampaa.

Niin monenlaisista asioista voi nauttia, siksi tässäkin postauksessa on otsikkona ”Ilonaihe 1/X”, jossa X on hyvin suuri luku. Uusia ilonaiheita on siis tulossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.