Pähkinöiden säilyttäminen

Juuri nyt ruokapöydällä on sinisessä mariskoolissa kokonaisia saksanpähkinöitä, koska minusta on mukavaa aterian päätteeksi avata muutama pähkinä. Jääkapin toiseksi alimmalla hyllyllä on lisää kokonaisia ja kuorittuja saksanpähkinöitä sekä maapähkinöitä, hasselpähkinöitä ja auringonkukan siemeniä, kaikkiaan lähes puolitoista kiloa.

Tarkastelen varastoani kuin onnellinen pähkinähiiri.  Nykyään osaan säilyttää pähkinöitä ja syön niitä joka päivä kolmisenkymmentä grammaa lajikkeita vaihdellen.

Aloin uskaltaa syödä pähkinöitä sen jälkeen, kun Helsingin Sanomissa oli joulukuussa 2013 artikkeli ”Pähkinöitä syövät elävät muita pidempään”. Tärkein asia minulle oli ”noin 40 gramman päivittäinen mantelivälipala ei lihota vaan päinvastoin hillitsee ahmimisen halua. Päivittäisen mantelivälipalan syöneet vähensivät automaattisesti muuta syömistään, vaikka heitä ei kehotettu siihen.”

Vaikka painoni oli silloin korkeampi, halusin kokeilla, mitä päivittäinen pähkinöiden syönti minulle tekisi. Painonihan oli pysynyt vuosia samassa kuuden kilon haarukassa. Aloin syödä säännöllisesti pähkinöitä tammikuussa 2014, ja painoni yllättäen tippui alarajan alle kolme kiloa. Minulle oli hyvin merkittävää tämä ”maagisen rajan” alitus, ja sain luvan esimieheltäni sen kunniaksi tarjota työtovereilleni kuohuviinit.

Pähkinät tekivät myös hyvää kolesterolilleni. Samana syksynä 2013 veren kolesteroli oli ollut sen verran korkea, että sitä alettiin seurata. Kun olin aloittanut pähkinöiden syömisen, niin kolesteroliarvot tippuivat eikä ole enää ollut tarvetta seurata.

Olen aina pitänyt pähkinöistä, mutta aiemmin arastelin pähkinöiden syömistä niiden energiapitoisuuden takia. Nyt kun olen syönyt säännöllisesti pähkinöitä jo kolmisen vuotta, niin paino on pysynyt maagisen rajan alapuolella ja jopa lähtenyt tippumaan.

Pähkinät ovat siis terveellisiä ja niitä kannattaa syödä, eivätkä ne lihota. Säilytän nykyään pähkinöitä jääkaapissa, koska vuosia sitten maapähkinät homehtuivat jauhokaapin lasipurkissa.

Monikin huokaa ahmivansa pähkinät heti, ja minä olen ollut aivan samanlainen. Vielä pitkään saatoin ahmia maapähkinöitä stressitilanteessa parikin desilitraa tai kokonaisen pussillisen suolapähkinöitä, mutta vähitellen pähkinöiden ahmiminen on hiipunut.

Olisi mukavaa kertoa järkevä ja fiksu tapa päästä pähkinöiden ahmimisesta eroon, mutta tein sen itse hyvin karulla tavalla. Tulen kirjoittamaan, miten pääsin järkevällä tavalla eroon suklaan ahmimisesta, mutta se vei yli kolme vuotta aikaa.

Pahimmasta pähkinöiden ahmimisesta pääsin eroon 2003 kesällä, kun kolmena peräkkäisenä päivänä söin 800 g pussillisen maapähkinöitä. Ei, se ei ollut todellakaan järkevää, ja vatsani oli muutaman päivän aivan sekaisin. Mutta sen jälkeen aina paremmin ovat pähkinät säilyneet.

  • Lauantai-iltana mieleni teki makeaa, joten söin yhden kinuskipalan, yhden palan suklaata ja omenan. Tuntuu aivan uskomattoman upealta, että minä, entinen ahmija, voin pitää herkkuja kotonani ja halutessani nauttia niitä järkevästi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.