Kirja Pohjaton nälkä

Sain äsken luettua loppuun William Leithin kirjan Pohjaton nälkä, minkä käännöksen luin vuodelta 2006. Kiintoisasti kirja ei ollut muiden romaanien joukossa, vaan samassa osastossa 618.67 kuin muukin dieettikirjallisuus. Kuitenkin kirja oli lähinnä romaani kirjoittajan elämästä, johon kuului humalahakuisuuden ja kokaiininkäytön lisäksi ahmiminen.

Kirjoittaja ei mielestäni edes ollut kovin lihava, pahimmillaan 2003 hän painoi 107 kg ja oli ”hieman yli 180”. joten painoindeksi oli noin 33. Minun painoindeksini on nyt noin 33.

Ahmijankin tapaan toimia kuuluu ”naps” ilmiötä, jossa vain huomaa ahmineensa. Siinä saattaa pitkänkin aikaa taistella mielihaluaan vastaan, mutta kuitenkin yht’äkkiä huomaa tehneensä juuri sen, mitä vastaan on taistellut. Kirjoittaja kuvaa hyvin tätä vaihetta (s. 246) ”mieli ennen ahmimisvaihetta on kuin epäsuositun hallituksen jaarittelua, kun kansakuntaa viedään sotaan – kiertelyä, vaikenemista, tiedustelutietojen laskelmoitua väärinkäyttöä, suoranaisia valheita”. Muistan itsekin, miten omituisia selityksiä löysin syömisilleni. Milloin onnittelin itseäni tai sitten lohduttauduin, mutta vain ahmimalla kohtasin tunteeni.

Omalla kohdallani varsinaisia ahmimisia on nykyään niin harvakseltaan, ettei ahmiminen voi selittää lihavuuttani. Kirjaa lukiessa alkoi tehdä suklaata mieli, ja kävin hakemassa Taika-purkistani levyn, lohkaisin kaksi riviä ja söin ne. Enkä syönyt enempää, kun ei tehnyt mieli, vaikka olisi sitä suklaalevyä ollut enemmänkin.

Taitaa olla, että en enää olekaan ”ahmimislihava” vaan pikemminkin syön tasaisesti liikaa. Edelleenkin väitän, että läski on itseään tuhoavaa ainetta, ja jos söisin ja liikkuisin samalla tavalla kuin tavoitepainossani, niin varmasti laihtuisin.

Toinen asia, mikä kirjasta nousee hyvin esiin, on tunteiden vaikutus syömiseen. Leith kirjoittaa  (s. 308)”Jos sinulla on syömispakko tai juomispakko tai mikä tahansa pakko, olet todennäköisesti paennut tunteita suurimman osan elämääsi. Ja nämä ovat tunteita, joita sinulla oli lapsena, kun olit kaikkein haavoittuvaisimmillasi ja voimattomimmillasi. Aikuistuessa et ole yhtä haavoittuva etkä yhtä voimaton. Neuvoni on: istu aloillasi ja anna tunteiden velloa ylitsesi; ne ovat todennäköisesti vähemmän pelottavia kuin olet kuvitellut.”

Tuo tunteiden kohtaamisen tärkeys näkyy myös televisiosarjassa Hengenvaarallisesti lihava, jossa leikataan jopa 300-kiloisia potilaita. Monasti paino ei vain putoa ennen kuin on aloitettu terapia. Toki sitä sarjaa katsellessa aina ihmettelen, että olisiko se niin vaikea syödä vaikka vähän vihanneksia niiden rasvaisten aterioiden väliin.

Tuntuu että vieläkään en ole löytänyt mitään itseni kohdalla selkeästi toimivaa. Toki painan vähemmän kuin viime vuonna tai kertaakaan tällä vuosikymmenellä heinäkuussa, joka on nyt sinänsä hyvä asia, mutta miksi tämä on niiiiiin hidasta?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.