Rentoutuslaulu

Olin viime viikolla kolme vuorokautta Heponiemen hiljaisuuden keskuksessa laulamassa keskiaikaisia lauluja. Mutta jos olet kovin allerginen uskonnolle, niin ehkä tätä pitempään ei kannata lukea juttua.

Heponiemi on Diakonissalaitoksen omistama leirikeskus Karjalohjan vieressä, missä pidetään retriittejä ja nykyään myös rippileirejä. Heponiemen alue on 13 hehtaaria ja se rajoittuu Puujärveen, jota riittää jopa kolmisen kilometriä ihailtavaksi. Rannat ovat männikköisiä kallioita, mutta vähän sisempänä rannasta kasvaa myös tammia, vaahteroita ja pähkinäpensaita.

Jo pelkästään paikalle saapuminen oli elämys. Kiireen ja sähläilyjen jälkeen yhtäkkiä onkin perillä hiljaisessa luonnossa, jossa kuuluu vain lokkien huuto ja tuulen suhina.

Rukouslaulukurssin aluksi vain lauloimme vokaaleja kuten ”aaa”. Myönnän että kirjoitettuna se näyttää niin mitättömältä. Kuitenkin kun istuu kappelissa, josta näkee katsella ruoholla tepastelevaa västäräkkiä, ja liki parikymmentä ääntä rauhallisesti laulaa ”aaa”, niin enää ei olekaan murheita eikä kiirettä. Yhteiseen lauluun katoaa oma ääni, joka on vain yksi pisara äänien meressä.

Vähitellen aloimme laulaa yksiäänisesti vanhoja kirkkolauluja suomeksi, englanniksi ja latinaksi, mitkä olivat kirjoitetut neliönuoteilla. Ensimmäisen päivän muutaman laulutunnin jälkeen iski terve väsymys, ja kykenin pysähtymään lepäämään. Jonkun laulukerran jätin väliin ja kävin istuskelemassa ja ihailemassa luontoa, ja vähitellen jaksoin vähintäänkin tulla kappeliin kuuntelemaan.

Tämä oli minulle yhdeksäs kerta kun olin laulamassa, ja joka kerta hämmästyn, miten voimakkaasti se minuun vaikuttaa. Nytkin takana oli stressaavan rankka kevät, jolloin on vaikea pysähtyä lepäämään. Ihan uteliaisuudesta pitäisi ottaa joskus mukaan verenpainemittari, ja katsoa, kuinka paljon verenpaine romahtaa. Rentoutumisessa auttavat kaunis luonto, lempeä laulu, hyvä ruoka ja mukavat ihmiset.

Laulaminen rentouttaa ja virkistää, ja olen miettinyt, että ehkä luostareissa jaksettiin tehdä töitä niin hyvin juuri laulamisen vuoksi. Ehkei laulaminen suoraan liity laihduttamiseen, mutta aivan selkeästi se tekee hyvän olon.

Tarkkasilmäinen lukija on ehkä huomannut, että juhannusaattona 23.6.2017 jäi postaus väliin, sillä yleensä olen kirjoittanut tekstin tiistaiksi ja perjantaiksi. Siinä kävi niin, että palasin torstai-iltana kurssilta ja ajomatka sujui ihan mukavasti. Purin tavarat, kunnes tajusin, että kännykän laturi oli jäänyt Heponiemeen. Olin laittanut töpselin seinään verhon taakse, ja johto kyllä ulottui pöydälle asti. Jossain vaiheessa johto oli pudonnut pöydän taakse, josta en sitä tajunnut tarkistaa.

Pienen panikoimisen jälkeen soitin Sarille, ja lopuksi sovittiin, että laturi jätetään sovittuun paikkaan. Kännykkäni ei olisi toiminut alkuviikkoon asti ilman laturia, joten oli parempi käydä hakemassa se.

Perjantaina tein pienen juhannusajelun eli reilu tunti suuntaansa, ja onneksi Kaija lähti seuraksi. Palattuani oli muutama tunti aikaa huilata ennen lähtöä grillaamaan ja tanssimaan, joten tämän kerran jäi postaus väliin.

 

Yksi ajatus artikkelista “Rentoutuslaulu”

  1. Keskikesän auto ajelu suomen vihreätä luontoa ihaillen oli vertaansa vailla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.