Vielä optimismista

Myönnän olevani ihastunut tähän ajatukseen optimismista, joten vielä kerran kirjoitan aiheesta. Innostuin siis pari viikkoa sitten lukemaan uudestaan 1992 suomeksi julkaistun Martin E.P. Seligmanin kirjan Optimistin käsikirja. Perusidea on, että optimisti pitää vastoinkäymisiä tilapäisinä, rajoittuneina ja mielellään vielä toisten syynä. Lisäksi optimisti uskoo, että hyvät asiat ovat pitkäaikaisia, moneen asiaan vaikuttavia ja mielellään johtuvat omista ansioista.

Haluan nostaa kirjasta esiin käsitteen joustava optimismi. Sillä tarkoitetaan, että voi itse päättää ottaa optimismin avukseen, kun kokee tärkeäksi mielialan pysymisen hyvänä, onnistumisen työssä tai terveyden säilymisen. Toisaalta optimismin voi jättää syrjään, jos tarvitaan tarkkaa todellisuudentajua tai heikkouden tunnustamista.

Kirjan mukaan ”masentuneet ihmiset näkevät todellisuuden oikein ja että ihmiset, jotka eivät kärsi masennuksesta, vääristävät todellisuutta heitä itseään parhaiten palvelevalla tavalla.” ”On tilanteita, joissa ei tarvita kaunistelua vaan on oltava armottoman rehellinen – esimerkiksi lentokoneen ohjaamossa. Toisinaan on osattava lopettaa ajoissa ja suuntautua muualle sen sijaan että etsisi syitä jatkaa jotakin hyödytöntä yritystä.”

Tähän viimeiseen liittyen seinälläni on ollut jo lähes kolmekymmentä vuotta ja muutoista riippumatta alun perin Akio Moritan sanoma lause ”Sen tietäminen, milloin lopettaa ja milloin jatkaa, on avain menestykseen.”.

Joissain kohdissa kirja on turhan jankuttava ja välillä kohtelee lukijaa kuin alakoululaista. Minulle oli kuitenkin tärkeää kirjassa se ajatus, että epäonnistuminen masentaa, mutta voi toipua nopeammin, jos kysyy itseltään jonkin seuraavista

  • Todiste
  • Vaihtoehto
  • Seuraukset
  • Hyöty

Onko todisteita, että tilanne on todella niin kuin ajattelee, vai suurentaako vain asioita väsyneenä? Onko olemassa vaihtoehtoisia selityksiä omille tulkinnoilleen? Ovatko seuraukset todella ne, mitä väsyneimmillään kuvitteli? Ja kannattaako asiaa pohtia juuri nyt? Voisiko asiaa pohtia vaikka huomenillalla?

Kirjassa tuodaan esiin, että jos haluaa muuttua, ei kannata pitää syytä pysyvänä. Jos pitää itseään typeränä ja lahjattomana, ei tee mitään tilanteen muuttamiseksi. Jos taas uskoo, että ongelman syy on hetkellinen, kuten huono päivä tai jonkin tiedon puuttuminen, voikin asian hyväksi tehdä jotain.

Haluan vielä korostaa, että kyse ei ole positiivisesta ajattelusta, jossa jopa katteettomasti ajatellaan asioiden olevan hyvin eikä suostuta näkemään todellisuutta. Joustavan optimismin idea on, että tarpeettomasta painolastista pyristellään eroon.

Kuten aiemmin totesin, niin tämä kirja juuri nyt oli minulle hyödyksi. Toivottavasti näistä ajatuksista on iloa myös sinulle, hyvä lukija.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.