Orastavaa optimismia

Seurasin tänään televisiosta Mauno Koiviston vaikuttavia ja häpeämättömän hengellisiä hautajaisia. Minua viehätti hänen muistokirjoituksessa ollut ja optimismia henkivä teksti: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”

Samaa ajattelutapaa tarjoaa Seligmanin Optimistin käsikirja. Aloin lukea sitä uudestaan reilu viikko sitten, ja huomaan pitäväni kirjasta. Tiedän, että Seligman on mainittu vuosituhannen vaihteen kognitiivisen psykologian oppikirjan lähdeluettelossa, mutta siitä minulla ei ole tietoa, miten hänen opetuksiinsa nykyään suhtaudutaan. On mahdollista, että teksti on jo vanhentunut, sillä kirja on alun perin kirjoitettu 1990 ja käännetty suomeksi 1992.

Optimistin käsikirja on kirjoitettu paljolti amerikkalaisten itsekehitysoppaiden tyylillä, joka nykyään herättää minussa vähintäänkin lievää ärtymystä. Pienillä henkilökohtaisilla kuvauksilla elävöitetään tekstiä, ja kaikki asiat tuntuvat onnistuvan satumaisen hyvin.

Silti on pakko sanoa, että minulle ja juuri nyt tämän kirjan lukeminen on tehnyt hyvää. Voihan olla, että kirjan lukeminen osui juuri siihen saumaan, että alan vähän toipua pahimmasta väsymyksestä.

Tiesin tämän kevään olevan raskas, ja polven nivelrikon ärtyminen vielä raskaimman jakson alkaessa pahensi tilannetta. Minua harmittivat epäonnistumiset, ja se hankaloitti erääseen tehtävään tarttumista. Viikon verran olin lykkäillyt aloittamista, mutta toki oli monta muutakin asiaa hoidettavana.

Aloitettuani kirjan lukemisen tiistaina 16.5. sain tartuttua toimeen keskiviikkona ja hoidettua asian kohtuulliseen hyvin perjantaihin 19.5. mennessä. Lisäksi sain selvitettyä 22.5. asian, joka on painanut minua yksitoista vuotta.

Kirjassa myönnetään, että kyllä harmittaa, kun asiat eivät onnistu. Mutta se, miten selittää itselleen epäonnistumisen, erottaa pessimistit ja optimistit toisistaan. Jos epäonnistuessaan selittä itselleen, että olen tyhmä, on se pysyvä ja laajasti vaikuttava pessimistinen ajatus. Sen sijaan kun ymmärtää, että virheitä tulee ja oppimiseen menee aikaa, jaksaa vielä yrittää uudestaan.

En halua julistaa, että Optimistin käsikirja ratkaisisi kaiken ja olisi avain onneen. Silti on pakko todeta, että sopivassa vaiheessa sopivat sanat voivat antaa voimaa ylittää mahdottomana pitämiänsä esteitä.

Minulle kirjan lukeminen hiljensi sisäisen marmattavan kriitikon, ja antoi rauhan tehdä töitä.

2 vastausta artikkeliin “Orastavaa optimismia”

  1. Sopivista kirjoista voi tosiaan löytää itselle ajankohtaisia asioita…se toimii terapeuttina.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.