Tunteet ja todellisuus

Olin tänään koulutuksessa, jossa käytiin myös läpi myös ihmisen tapaa toimia tilanteessa. Ensin havaitaan tilanne, se herättää itsessä tunteita, jotka tulkitaan ja tulkinnan pohjalta aletaan toimia.

tilanteesta toimintaan

Tärkeää on se, että joka vaiheessa on mahdollista toimia ”virheellisesti” omien tavoitteiden kannalta. Välttämättä tilannetta ei tajua oikein, välttämättä heräävä tunne ei ole tarkoituksenmukaisin, välillä tulkitsee tunteensa väärin ja -huokaus- välillä tekee sitä, mikä ei ole kaikkien järkevintä.

Olen katsellut Kummalliset kammot -ohjelmaa, jossa tavalliset ihmiset tuovat esiin avoimesti kammonsa lintuja, käärmeitä tai verikokeita kohtaan.  On upeaa, miten rohkeasti nämä ihmiset ovat tulleet ohjelmaan ja uskaltautuvat kohtaamaan kammoamansa tilanteen.

Esimerkiksi lintukammoiset kävivät ensin ruokkimassa kanoja, tutustuivat kääpiöviiriäisiin ja lopuksi antoivat ison vihreän papukaijan lehahtaa käsivarrelleen. Oli hienoa seurata, miten psykologi rohkaisee ja kannustaa haasteellisissa tilanteissa. Usein psykologi sanoi ohjelmassa ”Tämä on tunne”.

Se on kiinnostava ajatus. Kun tunne on päällä, se tuntuu kuin koko maailmalta, mutta todellisuudessa tunne on vain minun sisälläni.

Tuosta tunteen ja todellisuuden erottamisesta minulle tärkeä kirja on Martin E.P. Seligmanin Optimistin käsikirja. Olen lukenut sen 1990-luvun alussa, jolloin se teki minuun vaikutuksen, ja olen ostanut kirjan pokkarina viime vuosituhannen lopussa.

Kirjan perusidea on, että optimistit ajattelevat, että pettymyksien syyt ovat hetkellisiä ja erikoistapauksia. Lisäksi optimistit ajattelevat, että onnistumisten syyt ovat pysyviä ja toistuvia.

Optimismia myös helpottaa, jos voi ajatella syyn epäonnistumiseen olevan muissa. Toisaalta ihminen ei voi muuttua, ellei hän ota vastuuta omasta muutoksestaan ja omista virheistään.

Tiedän että laihtuminen ei ole sujunut ja torstaina päässen vaa’alle. Olen syönyt liikaa, ja aivan selvästi stressikaudet eivät tee minulle eivätkä laihtumiselleni hyvää. Tiedän, että tästä eteenpäin kahdeksan kuukautta tulee olemaan normaalikuormalla, joten töiden lisäksi pitäisi jäädä energiaa myös mukaville asioille.

Toisaalta tiedän, että aina tulee elämässä hankalia ja jopa raskaita vaiheita. Eihän tämä kevät muutoin niin kamala olisi ollut, mutta polven nivelrikko teki haastavasta hankalampaa. Nyt jalka on ollut jo kivuton, ja tänään jopa otin muutaman juoksuaskeleen.

Taidan lukea Optimistin käsikirjan taas uudestaan. Ehkä siitä saisi muutaman ajatuksen, jotka sitten kantaisivat hankalien aikojen yli.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.