Onnellinen ei ahmi

Mielestäni lihavia on kahta perustyyppiä, niitä jotka ovat tasaisesti lihoneet elämänsä aikana ja sitten me ahmijat. Enkä tarkoita ahmimisella kahta riviä suklaata enkä edes kokonaista munkkia. Silloin kun elämäni oli surkeinta, niin saatoin syödä levyllisen suklaata sekä lisäksi paketilliset jäätelöä ja keksejä, mikä määrä tällä hetkellä tuntuu lähinnä ällöttävältä.

Monasti vain ohitetaan ahmimisen miellyttävät puolet, mutta ehkä niitä kannattaisi tarkastella hieman tarkemmin.

Nälkäisenä syöminen on se helpoin tapa ymmärtää ahmimista. Muistan monesti, miten kitudieetin jälkeen ruoka maistui hyvälle. Ongelma oli siinä, että syöminen jäi päälle, enkä pystynyt katkaisemaan sitä. Lisäksi kitudieetin jälkeen en halunnut mitään kasviksia, vaan mahdollisimman rasvaista ja sokeripitoisia tuotteita.

Vähän samaa on juhlassa tai buffet-pöydän äärellä tapahtuva liiallinen syöminen, jolloin hyvä ruoka maistuu turhankin hyvin. Toisaalta pitää olla nälkäinen, että oikeasti ahmisi. Niin se vain on, että jos ei ole syönyt pitkään aikaan, niin elimistö vaatii ruokaa.

Surullisempi ryhmä ahmimisen nautintoja liittyvät tilanteeseen, jossa itsellä ei ole hyvä olla. Ahmiminen on valitettavasti rentouttavaa, sillä syöminen on toistuvaa ja turvallista toimintaa. Syödessä ei joudu ratkomaan ongelmia, vaan kaikki on niin helppoa.

Olen itse ahminut tilanteessa, jossa en kokenut voivani vaikuttaa tai muuttaa hankalaksi ja jopa vastenmieliseksi kokemiani asioita. Ahmiminen auttoi sietämään, mutta onneksi monasti asioihin voi vaikuttaa.

Pahoin pelkään myös, että lapsuudessani saamani kehut lautasen tyhjentämisestä vaikuttivat vielä vuosikymmenten jälkeen. Kun kaikki tökki vastaan, mutta sain sentään karkkipussin tyhjennettyä, oli se melkein kuin olisi saanut lautasen tyhjäksi.  Sain jotain valmiiksi ja tehtyä.

Helsingin Sanomissa oli 2014 artikkeli , jossa oli myös testistä Rat Park Experiment. Siinä ikävissä olosuhteissa elävät rotat käyttivät huumeita, mutta miellyttävästi elävät rotat eivät kiinnostuneet huumeesta.

Toki huumeiden käyttö verrattuna ahmimiseen on huomattavasti rankempi tapa eristää itsensä todellisuudesta. Toisaalta pidän mahdollisena, että jos rotta tai ihminen saa elää lajityypillistä elämää omassa sosiaalisessa yhteisössä, niin sillä ei ole tarvetta itsensä vahingoittamiseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.