Muutosta ilmassa

Omat tapani tuntuvat olevan muutoksessa kuin tämän kevään säät. Kevät etenee, mutta sitten tulee taas takatalvi. Näin stressaantuneena vanha tapa toimia on ostaa makeisia ja jäätelöä, enkä voi sanoa täysin päässeeni irti moisesta. Silti tuntuu jännälle, että on kuitenkin muotoutumassa myös uusi tapa.

Huomaan sen pienistä asioista, kuten että minttusuklaaraepussi ei tyhjentynytkään kerralla, vaan sain siitä useamman kerran herkutella. Aikoinaan söin kaikki makeiset heti, mutta nyt monasti pystyn jättämään jotain myös myöhemmin nautittavaksi.

Minulla on Taika-sarjan metallipurkki, jossa säilytän makeisia. Minttusuklaarae pussi oli siellä viikon verran, ja jakoi tilan ”ylähyllyn” suklaalevyn kanssa. Mutta suklaaseen en ole koskenut, jostain syystä se ei vain nyt maistu.

Keksejä ostettuani söin niiden kanssa varsiselleriä. Myönnän että asia on pieni, eihän yksi varsiselleri hoikkuutta tee, mutta väitän, että se osaltaan estää ahmimisen kierrettä. Parissa sellerinvarressa ei ole kovinkaan paljoa elimistön tarvitsemia ravintoaineita, mutta varmasti enemmän kuin kekseissä.

Pidän edelleenkin tärkeimpänä juoman nauttimista syömisen yhteydessä. Aamiaisella, lounaalla ja päivällisellä juon yleensä maitoa tai piimää, kahvitauoilla kahvia, mutta muilla välipaloilla useimmiten vettä. Kun välipala muotoutuu turhan sokeri- ja rasvapitoiseksi, niin on erittäin tärkeää juoda jotain vähäkalorista.

Huomaan myös muutosta suhtautumisessani tapahtuneeseen ahmimiseen. Jokunen vuosi sitten olin ahmimisen jälkeen kuin onnellinen anakonda, ja vain käperryin ison mahani viereen pötköttelemään. Kun väitetään, että _kaikki_ lihavat ihmiset häpeävät ahmimistaan, niin minä en kyllä hävennyt. En toki kuuluttanut tekosistani, mutta kun kukaan ei nähnyt, niin en välittänyt tapahtuneesta. Se meni ohi kuin vesi hanhen selästä.

Nyt kun olin syönyt minttusuklaarakeita, niin jäin miettimään, että kannattikohan. En voi sanoa, että miettisin niinkään sitä ylimääräistä rasvaa ja sokeria, mitä elimistöön tuli, vaan että oliko se ylipäänsä niin nautinnollista. Yhä useammin epäilys hiipii mieleeni. Joskus huomaan, että ajatus karkkiostoksista tuntuu paremmalle kuin itse ostosten tekeminen ja ahmiminen.

Eilen kävin väsyneenä kaupassa, ja tällä kertaa ylimääräisiä olivat pienet paketilliset keittokinkkua ja kylmäsavulohta. Muutos on selkeästi tapahtumassa, tosin hitaasti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.