Harmittaa

Niin sitä luulee laihtuneensa, kun aina välillä on ollut muutama parempi päivä. Omasta mielestäni tuntuvat farkut löysemmiltä ja t-paidat venyneen. Mutta ei, tänään 11.4.2017 painoa olikin 82,9 kg eli paino on taas yli kahdeksankymmenen kilon.

Mikä ihme siinä oli, että viime vuonna kesäkuuta lukuun ottamatta paino tippui tasaisesti kilon kuukaudessa, mutta nyt paino ei suostu pysymään kahdeksankymmenen kilon alapuolella.

Viime kuukaudelta ei ole punnituslukemaa, sillä Kikan vaaka katosi muuttomylläkässä, mutta tuli hiljattain taas esiin. Ehkä se on jossittelua, että jos viime kuussa olisin saanut punnittua, niin ei olisi päässyt näin paljon paino karkuun. Mutta nousihan paino myös joulun aikaan, mutta sain sen sitten helmikuuksi laskemaan.

Tiedän että piskuinen punnitusporukkamme on hajaantumassa, ja toukokuussa tapaamme viimeistä kertaa. Yli neljä vuotta kävimme yhtä matkaa, ja paino laski hiljakseen. Hienoa olisi, jos muodostuisi uusi ryhmä, koska on niin hyvä jakaa kasvokkain kokemuksia. Toki toinen vaihtoehto on ostaa oma vaaka, mutta pelkään, että alan taas päivittäin käydä vaa’alla ja liikaa tuijottamaan pelkkää lukemaa.

Voi olla, että nyt kun polven takia joudun olemaan varovaisemmin, niin liikunta jää liian vähälle. En ole kävellyt työmatkoja enkä sunnuntailenkkejä, vaan yleensä ajellut autolla. Toki voisi olla järkevää mennä uimahalliin vaikka vesijuoksua varten, mutta olen vain pyöräillyt pikkiriikkisiä lenkkejä.

Harmittaa kun ajattelee, että nyt kun olen luullut päässeeni vähän eteenpäin ja pikkaisen oppineeni hoikempaa tapaa elää, niin paino palautuu kuin kuminauhan vetämänä vanhoihin lukemiin.

Onhan tässä vielä yli kymmenen kiloa matkaa pahimpiin lukemiin, mutta olisin niin mielelläni jättänyt jo tämän kymmenluvun taakseni.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.