Vesi katkaisee ahmimisen

Ensimmäinen merkittävä asia omassa laihtumisessani oli saada painon nousu katkeamaan. Sen teki lasillinen vettä kaiken ahmittavan ruoan vieressä. Enkä edes tehnyt mitään päätöstä lasillisen juomisesta. Kuin huomaamatta monesti join sen lasillisen vettä, ja vähitellen tottumukset muutenkin muuttuivat parempaan suuntaan.

Myönnän, että lasillinen vettä kuulostaa todella vaatimattomalta, mutta se on alku. Se on ensimmäinen askel pitkällä matkalla oikeaan suuntaan.

Ahmimista on vaikea selittää. Ahmiessa ei oikeastaan haluaisi ahmia, mutta on kuin noiduttu, ja jatkaa ahmimista, vaikka ahmiminen ei edes tunnu hyvälle. Jos hyvä lukijani olet säästynyt tältä vitsaukselta, niin ole kiitollinen.

Vuosia sitten ehkäpä jostain antikvariaatista mukaani tarttui kirja Paavo Roine: Ihmisen ravitsemus (1970). Varmasti maailma on muuttunut, ja varmaankin ja jopa toivottavasti joku valistunut lukija päivittää seuraavia tietoja. Sivulla 139 ensinnäkin kerrotaan ”Tiedetään, että hyvän ruoan näkeminen ja sen tuoksu tuo syljen suuhun, ja tiedetään myös, että hyväntuulisuus vaikuttaa samansuuntaisesti. [] Koska näiden nesteiden runsas erittyminen on ruoansulatuksen kannalta edullista, on ruoanvalmistuksessa kiinnitettävä huomiota ruoan miellyttävään ulkonäköön, tuoksuun ja makuun, ja syöjän on syytä yrittää unohtaa huolensa ainakin aterian ajaksi.”

Vesilasilliseen liittyen juttu jatkuu mielenkiintoisesti: ”Nesteet kulkeutuvat mahalaukun läpi hyvin nopeasti, runsaasti hiilihydraatteja sisältävät ruoat viipyvät jo kauemmin, liha vieläkin kauemmin ja viimeiseksi jäävät rasvat”.  Mahaportti päästää ruokaa eteenpäin, ja ymmärrän tämän niin, että kuivaan ruokaan verrattuna vesipitoinen ruoka etenee nopeammin.

Yleensä ahmiessa edellisestä ateriasta on kulunut runsaasti aikaa, joten mahaportista eteenpäin elimistö huutaa ruokaa. Kuitenkin ahmiessa runsas sokeri- ja rasvamäärä kuivana ruokana jää jumiin mahaportin taakse. Lasillinen vettä saa mahaportin aukeamaan, ja nälkä lähtee lievittymään.

Lasillinen vettä ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta se on hyvä alku. Muistan että joskus en edes halunnut ottaa vesilasillista, sillä koin sen häiritsevän ahmimista. Enkä en edes laihtunut, mutta painoni pysyi vuosia samassa kuuden kilon haarukassa.

Se oli kuitenkin merkittävä askel. Pikku hiljaa aloin huomata, että minun ei enää tarvinnut pelätä isoa painon nousua, vaan jäin alle satakiloiseksi. Koin kuin olisin raahautunut myrskyävästä merestä rannalle, ja tunsin saaneeni pienen kaistaleen tukevaa maata jalkojeni alle.

Joten unohdetaan ne huolet aterian ajaksi, ovat ne ateriat sitten järkeviä tai jotain aivan muuta. Jälkimmäisessä tapauksessa lempeästi itselle hymyillen nostetaan viereen se vesilasillinen.

  • Kikka kävi vaakansa kanssa. Se 3,1 kg ongelma oli kyllä pienentynyt 1,3 kg verran yhtään mitään tekemättä, mutta edelleen niitä joulukiloja oli jäljellä 1,8 kg. Mietin että mikä kaikki vaikutti, onko vaaka näyttänyt joulukuussa liian vähän vai onko elimistössä nyt ylimääräistä nestettä. Mene ja tiedä, mutta farkut kyllä sujahtavat päälle.

2 vastausta artikkeliin “Vesi katkaisee ahmimisen”

  1. Kauan sitten kouluaikoinani harrastettiin ulkomaisia kirjeenvaihtokavereita. Minullakin oli muutama sellainen. Kerran kuvittelin olevani vitsikäs ja kirjoitin (englanniksi siis), että painoni on lähempänä sataa kuin nollaa kiloa. Seuraavassa kirjeessä tuo italiaano (muistaakseni) sitten kysyi ”painatko todellakin sata kiloa? Nauroimme sitä kavereiden kanssa todella.”

    1. Kiitos tarinastasi, josta voi havaita, että kyseisellä italiaanolla ei oikein ollut matematiikka hallussa, sillä jo 50,1 kg on lähempänä sataa kuin nollaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.