Jalka paranee

Olen takaisin töissä ensimmäistä viikkoa sairasloman jälkeen, ja tuntuu aika hyvälle. Ihan kunnossa jalka ei ole, mutta voin hoitaa työni. Kävelen vielä hissukseen lenkkarit jalassa, ja rappusten sijaan olen käyttänyt hissiä. Olen myös ajanut autolla töihin koko tämän viikon, mutta ensi viikon loppupuolella jo houkuttaisi kävellä töihin.

Huomaan monesta pienestä asiasta, että jalka paranee. Vielä viime lauantaina oli pakko istahtaa, kun halusin vaihtaa kengät, mutta eilen pystyin seisomaan kivuttomasti yhden jalan varassa koko painollani. Käytin myös sauvakävelyn sauvoja tukena parkkipaikalta töihin ja takaisin, mutta tänään ne tuntuivat turhilta.

Viime lauantaina pääsin maalla kävelemään pehmeillä poluilla ja sorateillä. Ensimmäinen ”lenkkini” oli vain sata metriä, mutta päivän kuudes ”lenkki” oli jo kilometrin verran.  Oivalsin myös, että polvia lepuuttaessa pidin paria tyynyä säärien alla tai nostin sääret työpöydälle. Aikoinaan pidin jalkoja koukussa, mutta nyt se aiheutti kipua oikean jalan takaosassa. Lisäksi pohkeen venytysliike tuntuu hyvälle. Mielestäni liikunta on kulumaan paras lääke, mutta sitä pitää alkuun annostella todella varovasti.

Varsinaisena lääkkeenä on ollut Burana, johon suhtaudun kaksijakoisesti. Sairaslomaviikon alussa oli päiviä, että 600 mg Buranan kivunlievitys ei todellakaan riittänyt, mutta tulihan syötyä. Loppuviikosta olin huomaavinani sen ajankohdan, jolloin kipulääke vaikutti. Kannattaa huomata, että kipulääke alkaa vaikuttaa vasta tunnin päästä, mutta sopiva liikunta voi auttaa heti.

Oli myös yllätys huomata, että glukosamiinisulfaatti ei sovi vatsalleni. Ei ainakaan, jos syön samaan aikaan Buranaa. Olen ajatellut, että vatsani kestää kaikenlaista, sillä syön sujuvasti raakoja vihanneksia kuten lanttua ja kaalia, mutta eipä kestä. Kokeilen uudestaan viikon päästä, voisinko sittenkin syödä glukosamiinisulfaattia.

Oikean jalkan kipu on nyt 2017 kyllä paljon lievempi kuin aiempi.   Vasemmassa polven kipu ilmantui helmikuussa 2009 ensin kuntopotkunyrkkeilyssä ja paheni risteilyn pitkällä kävelyretkellä.

Lääkäri tuhahti ”nivelrikko” mutta otatti sentään kuvat. Kesän 2009 sinnittelin sauvakävelyn sauvojen ja vahvan kipulääkkeen Arcoxian voimalla. Syksyllä sain kolme pistosta kukonhelttauutetta, mutta niistä ei ollut apua minulle.

Marraskuussa 2009 oli pahin tilanne. Astuin bussissa ulos, enkä kyennyt ottamaan askeltakaan. Tilasin taksin, joka vei minut päivystykseen. Kahden tunnin odottamisen jälkeen lääkäri olisi antanut kipupiikin, ja tunti sen jälkeen sain kyynärsauvat. Työni sinnittelin alkuun kipulääkkeen voimalla.

Joulun 2009 vietin kylpylässä, ja kävin moneen kertaan päivän aikana uimassa. Polvi tuntui pikkaisen paremmalta se loman jälkeen. Maaliskuussa 2010 jouduin muuttamaan kiireellä putkiremontin alta pois, ja pelkäsin muuttoa, sillä asuin silloin viidennessä kerroksessa ilman hissiä.

Oli elämäni yksi järkevimmistä päätöksistä siinä muutossa pakata 40 minuuttia ja levätä 20 minuuttia tunnista. Levon ansiosta muutto meni sujuvasti. Parasta oli, että puolentoista viikon reipas aherrus myös yllättäen paransi jalkaani. Toki kesti vielä puolitoista vuotta kevyttä ja säännöllistä liikuntaa, ennen kuin pidin jalkaani terveenä.

Ehkä tämän taustani takia en halua mitään isoja ja äkillisiä liikuntaponnistuksia, vaan mieluummin pikkuhiljaa parantelen kuntoani. Tuntui hyvälle kävellä työmatkat, ja uskon, että kohta se on taas mahdollista.

2 vastausta artikkeliin “Jalka paranee”

    1. Kiitos, pikkuhiljaa paranee. Tänään kävin pyöräilemässä kaksi pikkulenkkiä, ja taas jalka tuntuu vähän paremmalta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.