Tekosyitä syömiseen M122

Paras syy syödä on, että on aidosti nälkäinen ja on tarjolla mieluista ja ravitsevaa ruokaa. Monasti myös syö siksi, koska tarjolla on hyvää ruokaa välittämättä mimirien vähenemisestä. Näiden kahden syyn ulkopuolelle jää ryhmä kummallisia syitä syödä.

”Ottakee kuakkua”
Myönnän kursailleeni, jolloin on ollut mukavaa, että on rohkaisu ottamaan lisää. Yllä olevasta ilmaisusta toivon, että kirjoitin sen oikein savoksi. Mieleeni nousee muistoja ihanista jo edesmenneistä savolaisista sukulaisistani, jotka puuduttavan automatkan jälkeen ottivat meidät lämpimästi vastaan.

”Maistan vielä tuota”
Saattaa olla jo kylläinen, mutta vielä haluaa maistaa jotain. Toinen mahdollisuus on, että kokolailla arvaa, mille jokin asia maistuu, mutta vielä kokee, että juuri tämä voi olla erityisen ihanaa. Muistan aikoinaan, miten oli pakko saada maistaa saman perusjäätelökakun uusia makuja.

”Eihän tässä ole enää kuin lusikallinen”
Ensin se tuntuu järkevältä ja kotoiselta, että ei heitetä ruokaa hukkaan, vaan se päätyy omalle lautaselle. Jossain vaiheessa kuitenkin myöntää, että eläväksi biojäteastiaksi suostuminen on oikeastaan aika nöyryyttävää.

”Ruoka lohduttaa”
Maailman murjoessa olen monasti mennyt kuin zombina kauppaan, ja sitten ostanut ja ahminut aivan liikaa sokeripitoisia tuotteita. Kyllä, se on ollut typerää. Hätkähdin kun löysin Helsingin Sanomien artikkelin Sokeri on vauvoille kipulääke. En voi olla miettimättä, että vaikuttaisiko vauvana ja kipuun annettu sokeri niin, että aikuisena ahdistavassa tilanteessa haluaa makeaa?

”Kiltti tyttö syö lautasen tyhjäksi”
Kaukaisessa lapsuudessa minua taidettiin kehua lähinnä vain kun olin syönyt lautasen tyhjäksi. Vaikka en olisikaan ollut nälkäinen. Täytyy myöntää, että olen jopa kateellinen, miten laihat pystyvät iloisesti virnuillen toteamaan, että enempää ei mahdu.

Aikoinaan ahmin makean heti, mutta vähitellen opin säästämään muutaman palan seuraavaan kertaan. Olen ihmetellyt niitä ohjelmia, joissa ravinto-asiantuntija käy heittelemässä ruokakaapeista suklaapatukoita ja keksipaketteja roskikseen. Ollessani lihavimmillani ei kotoani olisi löytynyt kuivahtaneita rusinoita lihottavampaa.

Tätä kirjoitusta pohtiessa ajauduin sivulle syömishäiriön syistä : ”Sairastunut pärjää tietoa ja taitoja vaativissa asioissa yleensä hyvin, mutta on tunne-elämän kehitykseltään haavoittuva. Hänen voi olla vaikea hyväksyä ja ilmaista erityisesti kielteisinä pidettyjä tunteita, esimerkiksi kiukkua, häpeää tai avuttomuutta. ”

Vierastan että Syomishäiriöliiton sivulla anorektikot, buliimikot ja ahmijat niputetaan samaan syömishäiriöisten ryhmään. Minusta se on samaa kuin jos skitsofreenikot ja Parkinsonin tautia sairastavat olisivat ”dopamiinihäiriöisiä”. Silti nuo lauseet hätkähdyttivät osuvuudellaan, ja voin ajatella, että näiden kolmen sairauden alkuvaihe on samankaltainen.

Tunnistan, että minun on ollut vaikea laittaa rajoja ja kohdata kielteisiä tunteita, ja vieläkin minulla on näissä taidoissa harjoiteltavaa. Todellakin toivon, että nykyvanhemmat kehuisivat lastaan muusta kuin lautasen tyhjentämisestä. Parasta olisi, jos lapsi kokisi olevansa aina rakastettu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.