Syömisen kirjo

Yllä olevassa kuvassa näkyy ajatukseni syömisestä tällä hetkellä ikään kuin kirjona välttämättömästä miellyttävän kautta helppoon. On pakko syödä, se on välttämätöntä, sillä muuten ei elä. Uskon että useimmat ihmiset kokevat syömisen yleensä miellyttävänä.

Ruokailu on miellyttää paitsi arkisin myös juhlina, eikä satunnainen juhla nosta painoa paljoakaan. Kuten sanotaan, ei se vaikuta, mitä syö joulusta uuteen vuoteen vaan mitä syö uudesta vuodesta jouluun.

Ongelma alkaa tulla siinä vaiheessa, jos syöminen alkaa olla elämän tärkein asia ja helpotus ikäviin tunteisiin jatkuvasti.

Helsingin Sanomissa oli hiljattain juttu ahmintahäiriöstä (maksumuurin takana), ja tunnistan Kaistisen käyttäytymisestä tuttuja piirteitä. Myös minä yritin laihtua moneen kertaan liian rajusti, joka johti ahmimiseen.

Olen ennenkin kertonut, että en ole hävennyt ahmimistani, vaan pikemmin ollut kuin onnellinen boa täysinäisen vatsan vieressä. Toisaalta olen kyllä hävennyt paljon elämässäni aivan tarpeettomiakin asioita.

Jutussa puhutaan ahmimisesta ”hallitsemattomana” syömisenä. Taas ihmettelen intoa puhua hallinnasta syömisen suhteen. Olen ennekin todennut, että en tarvitse hallintaa huumausaineiden käytön suhteen, sillä koen niiden olevan kaukana omasta maailmastani.

Myönnän käyttäneeni ahmimista keinona kohdata hankalia tunteita, mutta onneksi nykyään harvemmin ja lisäksi pienemmät annokset riittävät. Silti edelleenkin stressaantuneena makea alkaa maistua.

Jutussa viitattiin American Psychologist -lehteen, jonka artikkelissa kerrottiin rajun laihduttamisen johtavan ahmintahäiriöön. Siis sama, mistä minulla oli jo näppituntuma, että kitudieetit lihottavat.

Helsingin Sanomien jutussa kerrotaan, että päästäkseen ahminnasta eroon pitää löytää uusia tapoja kohdata hankalia tunteita, kehittää taitoja ratkaista ongelmia sekä vähentää stressiä.

Tästä myös huomaa, miten ahmimista voi käyttää niin moneen asiaan. Se täyttää mahdollista tyhjää tilaa elämässä, lievittää stressiä ja levittäytyy sumuverhoksi vaikeiden asioiden eteen.

Ehkä myös siksi moni haluaa löytää yhden ratkaisun, eli jonkinlaisen hopealuodin ahmimisen tilalle. On kitkerää ajatella, kuinka ison osan ahmiminen on sumentanut elämästä.

Ahmija elää syödäkseen, mutta pitäisi pyrkiä syömään elääkseen. Ahmiminen on helppoa, paljon helpompaa kuin hankalien töiden aloittaminen.

Olen paljon vitkastellut, mutta ehkä vähän päässyt siitä eroon.  Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen, kun saan hankalan työn hoidettua, on työ sitten uuteen asiaan tutustuminen tai viherkasvin hoito.

ps. Kävin vaa’alla 9.9.2020, ja vertailukelpoinen paino oli tasain 81 kg. Harmittaa, mutta monasti syksyisin paino on noussut. Kuitenkin reilu kymmenen kiloa on pysynyt poissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.