Sinuiksi kehon kanssa

Olen lukenut Virpi Hämeen–Anttilan kirjan Paino – Miten pääsin sinuiksi kehoni kanssa (2020). Oli miellyttävä lukea kirja, sillä ajattelen kuin Hämeen–Anttila: median luoma ihanne on liian tiukka, ja naiset aloittavat kitukuureja, jotka monasti lihottavat.

Olen aivan samaa mieltä Hämeen–Anttilan kanssa (s. 59) siitä, että ns. maalaisjärkinen neuvo ”syö vähemmän ja liiku enemmän” ei toimi oikeasti lihavien kohdalla, joilla on ainakin 15 kiloa pudotettavana. Neuvo toimii vain, jos ei koskaan ole lihonut merkittävästi. Olen täysin samaa mieltä (s. 62) siitä, että vaikka kitukuuri saavat painon alenemaan, niin lihaskadon takia paino palaa nopeasti takaisin.

Hämeen–Anttila kertoo kirjassaan (s. 174) selvityksestä, jonka mukaan mallinuket ovat kaventuneet jo 1930-luvulta alkaen. Mallinukkien rasvaprosentti on niin alhainen, että kuukautiset häiriintyvät.  Lisäksi tässä samaisessa selvityksessä oli, että kuukautisten normaalia toimintaa varten rasvaprosentin pitää olla vähintään 22 % ja normaalipainoisella naisella on rasvaa 26–28 %.

Selvityksen olivat tehneet 1992 Minna Rintala ja Pertti Mustajoki, ja se löytyy Duodecim -lehdestä. Yllätyksekseni Duodecim -lehti on auki kaikille lukijoille, ja on ollut jo toistakymmentä vuotta.

Piirrokset ovat mainioita, ja erityisesti minua nauratti (s. 181) oleva kuva laihtumisen huonoista puolista. Esiin nostettiin arvet ja löysä nahka, jonka kohdalla mielikuvitus oli saanut lentää.

Olen jo alkanut käyttää hänen sanaansa ”kitukuuri”, sillä se on napakampi kuin ”kitudieetti” ja sointuu paremmin. Oikeastaan ainoa asia, jossa olin hieman eri mieltä, oli suhtautuminen sanaan ”repsahdus”. Repsahdus siis päättää kitukuurin, ja minulle sana on lähinnä tekninen termi.

Houkuttaa verrata itseäni kirjoittajaan, sillä olemme molemmat yli kuusikymmentävuotiaita. Hän on päässyt kokolailla kohtuupainoon, kun taas minä olen edelleen lihava. Hämeen–Anttila lihoi nuorena ja painoi parikymppisenä ehkä 120 kiloa, laihtui sen jälkeen rivakasti kuutisenkymmentä kiloa, mutta tasapainoon pääseminen vei aikansa.

Minä pidin itseäni ”lihavana” ollessani murrosiässä alle 60-kiloinen, ja pituutta minulla on vain 157 senttimetriä. Vaihto-oppilasvuonna lihoin noin 65-kiloiseksi, ja sen jälkeen paino on sahannut hiljalleen ylöspäin kitukuurien takia. Ylitin 80 kilon rajan vuosituhannen vaihtuessa, ja lihavimmillani olen painanut yli 90 kiloa. Moni asia on muuttunut, ja viimeksi painoin alle 80 kiloa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.