Lihavuus ja pitkäaikainen stressi

Eilen kirjastosta tarttui mukaani kahden viikon lainaksi Robert M. Sapolskyn kirja Miksi seeprat välttyvät mahahaavoilta. Vastaus on, että seepran stressireaktio leijonan hyökättyä on lyhyt eikä seepra jää vatvomaan asiaa.

Jos olen ymmärtänyt oikein, niin ihmisellä on sekä aktivoiva että palauttava järjestelmä, jotka eivät voi olla päällä samanaikaisesti. Sympaattinen hermosto aktivoi ja parasympaattinen hermosto palauttaa. Kirjassa kuvataan, miten stressin ollessa lyhyt nuo järjestelmät ovat kuin kevyet lapset kiikkulaudan päissä, ja tasapaino saadaan nopeasti.

Stressin pitkittyessä kiikkulaudan päissä ovatkin painavat elefantit (s. 29), jolloin tasapainoa on vaikea löytää. ”On vaikea korjata jotakin merkittävää ongelmaa elimistössä ilman, että sysää jotakin muuta pois tasapainosta”.

En voi olla miettimättä, että onko tasapainon vaikeus se syy, miksi pysyvä laihtuminen on niin vaikeaa. Voin hyvin kuvitella, että toki terveelliset mutta merkittävät muutokset käyttäytymisessä lisäävät stressiä.  Voi myös olla, että laihtumiseen liittyy monenlaista hormonitoimintaa, ja tasapainon löytyminen on vaikeaa.

Lisäksi kirjassa kuvataan (s. 38), miten valtavan aterian jälkeen ”maha turvoksissa, tyytyväisenä ja uneliaana, parasympaattinen hermostosi jyllää kuin viimeistä päivää”. Voiko olla niin, että jos ihminen ei osaa mitään muuta tapaa palautua kuin ahminen, niin ahmimiseen aina palaa?

Kirjan ensimmäinen painos on kirjoitettu jo 1994, ja tämä tänä vuonna Otavan painama kirja on käännetty vuoden 2004 versiosta. On kummallista miten pitkään kirjan suomentaminen on kestänyt, joten varmaankin tuoreempaa tietoutta asiasta on olemassa. Toisaalta kirjaa on kyllä enimmäkseen miellyttävä ja jopa hauskaa lukea.

Löysin omista postauksistani stressistä muun muassa

Piti oikein tarkistaa, mitä Duodecimin lihavuuden Käypä hoito -suositus kertoo lihavuuden ja stressin yhteydestä. Olen kommentoinut uutta suositusta maaliskuun postauksessa. Stressi mainitaan kymmenen kertaa sivustolla, kuten lauseessa ”Sekä oma että perheessä koettu stressi suurentavat lihavuudelle ja painonnousulle altistavien ruokatottumusten riskiä” lähes kymmenen sivua alusta.

Minä epäilen, että stressi on keskeinen tekijä lihavuudessa, ja hieman kummastelen, miksei asiaa nosteta esiin. Punastuttaako se, että alemmissa tuloluokissa on enemmän stressiä ja lihavuutta?

ps. Mukavaa katsottavaa on Areenalla oleva dokumentti Unelmien maatila pariskunnan maatilasta, joka seitsemässä vuodessa muuttuu painajaisesta paratiisiksi.  Ongelmiin löydettiin ratkaisuja, ja yksittäinen ongelma saattoi jopa olla toisen ongelman ratkaisu.

2 vastausta artikkeliin “Lihavuus ja pitkäaikainen stressi”

  1. Kiitos arviosta. Painopaikka on Otavan, mutta kustantaja on näköjään Scanria (lue.fi).

    1. Olet aivan oikeassa.
      Turhan hätäisesti kirjoitin, sillä kustantajan nimi Scanria oli minulle outo.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.