Oraselta erinomainen kolumni

Eilen Ylen sivuille tuli erinomainen Raija Orasen kolumni Kyllä minä tiedän, että olen läski. Oranen kertoo käynnistään lääkärillä, joka alkoi aivan asiattomasti ja asiattomassa tilanteessa kommentoimaan Orasen painoa. Lääkäri katsoi, että koska Orasen tilanne paranisi laihduttamalla, niin asia piti sanoa ääneen.

Piti oikein tarkistaa, että lääkärinvalassa sanotaan muun muassa:

  1. Palvellaan ihmisyyttä kunnioittaen.
  2. Päämääränä on terveyden edistäminen ja kärsimyksen lievittäminen.
  3. Käytetään lääketieteellisen tutkimustiedon tai kokemuksen hyödylliseksi osoittamia menetelmiä.

Tuossa tilanteessa ihmisyyden kunnioittaminen puuttui, sillä lääkäri alkoi puhua painosta kesken muun tutkimuksen. Oranen oli aivan oikeassa siinä, että kesken tutkimuksen ei ole asiallista alkaa puhua painosta, sillä silloin potilas on todellakin altavastaajana.

Lihavuus ylipäänsä on monelle vaikea asia, ja monasti lihavuus on kehittynyt vuosien aikana. On aivan turha kuvitella, että pelkästään ikävästi töksäyttämällä saisi muutoksen aikaiseksi. Terveyden edistäminen on tärkeää, mutta jos ei ole aikaa eikä taitoa käsitellä asiaa, niin miksi turhaan. Pelkkä asian nostaminen esiin vain lisää kärsimystä eikä saa ketään laihtumaan.

Tuo kolmas kohta on kaikkein tärkein, eli että lääketieteessä täytyy käyttää tutkittua tietoa ja menetelmiä. Se, että lihavuus lisää joidenkin sairauksien riskiä, on tutkittua tietoa.

Sen sijaan onko oikeasti tutkittu, mikä on tehokas ja laihtumiseen johtava tapa sanoa potilaalle lihavuudesta. Epäilen vahvasti, että sitä osuutta asiasta ei ole tutkittu. Ainakin Orasen tapauksessa epäilen, että lääkärin käyttämä menetelmä ei todellakaan ollut tutkittu.

Luin myös kolumnissa mainitun Syömishäiriöliitto Sylin oppaan Miten siitä painosta sitten pitäisi puhua. Opas on tarkoitettu terveydenhoitoalalle, mutta oppaan lukeminen ei olisi pahitteeksi kellekään.

Kolumniin tulleissa kommenteissa vängättiin, että jos lihava on lihava, niin kyllä pitää saada sanoa.

Kannattaa kuitenkin ajatella, että ei meistä kukaan ole täydellinen, ja jokaisesta varmasti löytyy jotain korjattavaa, jos oikein tarkkaan syynätään. Joku tupakoi, toinen puree kynsiään, kolmas jännittää tarpeettomasti.

Mikään näistä ongelmista ei ratkea sillä, että ihminen kokee olevansa toisia paljon huonompi. Muutos on oppimista, joka onnistuu paremmin silloin, kun ihminen ei häpeä virheitään.

Lisäksi näiden ”neuvojien” kannattaisi ajatella, että ehkä he eivät tiedä kaikkea. Olen varmasti ennenkin todennut, että on aivan eri asia pysyä kokolailla normaalipainossa kuin yrittää laihtua kymmeniä kiloja. Vaikka minulla on pitkä tukka eikä minulla ole tautia X, ei se silti tarkoita, että kasvattamalla pitkän tukan tauti X paranisi.

Joku ajattelee ehkä, että hän on rehellinen, kun sanoo toista lihavaksi. Rehellisyys on totuudessa pysymistä, ei sen toitottamista. Kielteisten seikkojen oma-aloitteiden nostaminen esiin on pelkkää ilkeyttä.

ps. Kävin 11.6.2020 vaa’alla, ja paino oli noussut puoli kiloa ja vertailukelpoinen painoni on nyt 80,9 kg. Harmittaa, koska olin oikeasti yrittänyt laihtua, mutta eipä tällä kertaa onnistunut.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.