Vallankumous vesilasissa?

Kun puhutaan myrskystä vesilasissa, tarkoitetaan mitättömän asian nostattamaa kohua. Nyt olen itse miettinyt, onko uusi ajatukseni mitätön ja intoilen siitä turhaan, mutta kirjoitan nyt siitä kuitenkin.

Yleensä ajatellaan, että laihtuminen aikaansaa hyvinvointia. Esimerkiksi kerrotaan, miten olo piristyy ja miten mukavaa on, kun kaupasta voi ostaa aiempaa pienempiä vaatteita. Elämä muuttuu ihanaksi laihtumisen jälkeen, ja kaiki ponnistelu laihtumista varten kannatti.

Olen alkanut ajatella toisin päin, että hyvinvointi saa ihmisen laihtumaan, mihin suuntaan olin jo kallellaan postauksessa Onnellinen ei ahmi.  Vastaavaa asiaa pohdin postauksessa Syömisen laukaisijoita. Lisäksi omat kokemukseni laihtumisesta eivät ole olleet mitenkään ruusuisia.

Ajatus siitä, että ensin tulee hyvinvointi ja vasta sitten laihtuminen, voi tuntua muutoksena pieneltä, mutta kyllä sillä vaikutuksensa on. Yleensähän ajatellaan, että laihtuminen on niin tärkeää, että sen eteen kannattaa ponnistella tai jopa taistella. Sodassahan väitetään kaikkien keinojen olevan sallittuja.

Toisaalta jos ajattelee tavoittelevan ensisijaisesti hyvinvointia, niin esimerkiksi muutokset ovat maltillisia ja liikunta on vain helpottamassa laihtumista. Pohdin postauksessa Hengenvaarallisesti lihavan ruokavalion muuttamisesta, että onko äkillinen muutos todella ainoa tapa muuttaa syömistottumuksia.

Kuitenkaan eihän äkillinen muutos muuta tottumuksia, vaan ollaan kuin haaksirikkoinen hetken aikaa mullistuneessa maailmassa, ja palataan heti kun voidaan takaisin vanhoihin tottumuksiin. Muutos pitäisi tehdä niin kuin tutkimusmatkailija, joka kiinnostuneesti tutkii, mitä uudesta maailmasta voisi löytyä ja hyödyntää tätä tietämystään.

Alan olla yhä vakuuttuneempi, että laihtuminen on oppimista. Opitaan tapoja ja tottumuksia, jotka osaltaan tukevat hyvinvointia. Ne voivat olla pieniä asioita, kuten että opitaan pitämään riittävästi lyhyitä taukoja työpäivän aikana. Tai mukavia asioita, kuten että palapelin tekeminen on ainakin osalle meistä tehokas tapa irtautua töistä.

Toisaalta laihtuminen on poisoppimista niistä tavoista ja ajatuksista, jotka estävät tai hidastavat laihtumista. Omalla kohdallani on ollut yllättävää, että pienempikin määrä riittää vaikka rusinoita, kuten totean esimerkiksi postauksessa Katkaista vai kasvaa irti.

Se että EI tehdä äkillistä muutosta saattaa ympäristöstä tuntua muutoksen välttelyltä tai muuten väärältä. Mutta voiko olla ”väärin laihdutettu”, jos lopputuloksena kuitenkin olisi pysyvä laihtuminen?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.