Paljonko on paljon

Laihtumisen ydin on, että aiempaa pienempi määrä ruokaa riittää.

Monet asiat toki helpottavat laitumista, ja edelleenkin korostan veden juomisen tarpeellisuutta, jota myös Helsingin Sanomien juttu korosti. Lisäksi laihtumista helpottaa, jos syö hedelmiä ja vihanneksia puoli kiloa päivässä, sillä sen jälkeen ei lihottavaa ruokaa enää juurikaan jaksa syödä.

Monasti tuodaan esiin, että kannattaa syödä kevyempiä tuotteita. Toisaalta jos levittää sormen paksulti kevytmargariinia leivälle, niin enemmän siinä on energiaa kuin pienessä sipaisussa aitoa voita.

Miten sitten voi omaksua uuden ajatuksen siitä, että pienempi määrä riittää? Vaikka järkisyillä voisi perustella itselleen muutoksen, niin arvelen, että pelkästään järkeen vetoamalla muutos ei jää pysyväksi.

Yllättäen muodin maailma voi yllättäen näyttää esimerkkiä, sillä jokin ilmiö voi tuntua ensin epämiellyttävältä tai jopa inhottavalta. Kuitenkin aikansa kun uutta asiaa tuodaan esiin positiivisessa sävyssä, ja pääsemme vähitellen totuttautumaan uuteen, niin muutos tapahtuu.

Muistan viime vuosituhannelta, miten ensin harmaata väriä pidettiin tylsänä, mutta jossain vaiheessa samaista harmaata mainostettiin ”värikkäät harmaat”. Oranssin värin suosio on vaihdellut, välillä sitä suositaan ja välillä ei. Lisäksi aikoinaan farkkujen lahkeiden leveydet vaihtelivat kaikilla samaan tahtiin, mutta nykyään näkee hyvinkin erilaisia leveyksiä.

Mieltymyksemme eivät ole niin pysyviä kuin luulemme. Se mitä joskus on vieroksunut voikin alkaa yllättäen viehättää.

On myös tärkeää, että ei kasaa muutoksen tielle esteitä. Olen joskus tavannut ihmisiä, joiden mielestä on naurettavaa syödä ravintolassa pieni annos, ja että ainoa oikea ruoka on jokin jättipizza. Siitä on kyllä vaikea lähteä laihtumaan.

Ne ajat, että minun piti syödä ”vielä ennen dieettiä” ovat takanapäin, koska sallin itselleni koska tahansa lihottavan päivän. Kyllä se kolmantena lihottavana päivänä alkaa viimeistään ärsyttää, ja palaan kartuttamaan mimireitä.

En voi sanoa, että olisin täydellisesti toipunut, mutta huomaan että annoskokoni ovat pienentyneet. Eivät joka aterialla, mutta sellainen yleislinja on keventynyt. Alan myös ymmärtää ihmisiä, joille riittää herkutteluun vain pieni pala makeaa. Eivätkä he tarvitse itsekuria kieltäytymiseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.