Paremmat ahminnan seulontakysymykset

Haahuillessani Duodecimin Käypä hoito sivustolla etsiessäni taas tietoja lihavuudesta löysin ahminnan seulontakysymykset, jotka Aili Rissanen oli kirjoittanut vuonna 2014.

Ahminnan seulontakysymykset

  1. Onko Sinulla päivän aikana joskus tunne, ettet voi lopettaa syömistä vaikka haluaisitkin?
  2. Syötkö joskus poikkeuksellisen suuria määriä ruokaa lyhyessä ajassa?
  3. Tunnetko joskus tällaisen syömisen jälkeen syvää syyllisyyttä tai masennusta?
  4. Päätätkö joskus tällaisen syömisen jälkeen lujasti, että aloitat laihdutuksen tai terveellisen syömisen?

Minusta nämä kysymykset ovat hassut, ja nyt esitänkin oman näkemykseni. Aivan ensimmäiseksi minusta pitää varmistaa, että ihminen on oikeasti lihava, koska ei haittaa, jos tikkulaiha ihminen ahmisi kerran vuodessa tyyliin jouluna.

0. Onko painoindeksisi yli 25?

Ensimmäisestä Rissasen kysymyksestä totean, että ei ahmimisen tarvitse olla päivittäistä, vaan haitallinen ahmimien voi esiintyä vaikka pari kertaa kuukaudessa. Lisäksi ensimmäinen ja toinen kysymys ovat väärässä järjestyksessä, sillä ensin pitää kysyä, että onko ylipäänsä syömisen hallinnassa toivottavaa, ja vasta sitten kuinka usein.

Paremmat kysymykset alkuun:

1. Tuntuuko sinusta joskus, ettet voi lopettaa syömistä vaikka haluaisit?

2. Tapahtuuko näin vähintään muutaman kerran kuukaudessa?

Kolmas kysymys on erityisen hassu, sillä ahmimisen jälkeen en todellakaan koskaan potenut syvää syyllisyyttä tai masennusta. Olin kuin ”onnellinen anakonda”, joka käpertyi tyytyväisenä täysinäisen mahansa viereen köllöttelemään.

Korkeintaan ennen ahmimista pikkaisen punastutti ostoksilla, kun ladoin kassahihnalle jäätelöä, suklaata ja keksejä. Toisaalta ladoin hihnalle myös rasvatonta maitoa ja vihanneksia, joten tilanne ei näyttänyt ihan niin pahalta.

Lisäksi tämä kolmas kysymys on ollut omalla kohdallani erityisen huono, sillä muistan aikoinani käyneeni kysymykset läpi ja kuvitelleeni, että minulla ei ole ahmimishäiriötä. Nykyään ajattelen, että suhteeni ruokaan on ollut pahasti vääristynyt.

Olen käyttänyt syömistä melkein kaikkeen muuhun kuin ravinnon tarpeeseen. Vertasin hiljattain ahmimista hopealuotiin, jolla kuvittelin kaiken ratkeavan. Oikeasti pitää löytää itselleen sopiva tapa toimia, on sitten kyseessä ilo, suru, ärtymys yms.

3. Onko syöminen sijaistoimintaa surulle, ilolle tai ärtymykselle?

Minä olen aloittanut voimakkaan laihduttamisen ja nimenomaan lihottavimmat kitudieetit ollessani stressaantunut. Jos olisin ne jättänyt väliin, niin olisin toki pyöreähkö median ihannemalliin verrattuna, mutta olisi se ollut parempi verrattuna tähän selkeään lihavuuteen.

Lisäksi väitän, että monelta jäisi ahmimatta, jos ei olisi koskaan aloittanut kitudieettejä.

4. Millaisissa tilanteissa olet aloittanut voimakkaan laihduttamisen ja ns. kitudieetit?

PS. Iltalehdessä oli juttu niistä kadehdittavista ihmisistä, jotka voivat syödä mitä tahansa lihomatta. Lisäksi olen aivan samaa mieltä painonhallintalääkäri André Heikiuksen kanssa, että suurin osa syömiseen liittyvistä päätöksistä on tiedostamattomia.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.