Säännöt ja oppiminen

Joskus tuntuu, että laihtumista toivovan maailma on täynnä sääntöjä ja kehotuksia, joita kaikkia pitäisi noudattaa yhtä aikaa. Kovin pitkään ei tarvitse lukea iltapäivä- tai naistenlehtiä, kun jo löytyy joukko ohjeita laihtumiseen, ja kaikki vähän toisistaan poikkeavia ohjeita.

Toki syytä on myös meissä laihtumista toivovissa, sillä joka kerta kun napsautamme auki jutun tyyliin ”Laihtui 30 kiloa puolessa vuodessa”, niin lisää samanlaisia ohjeita me saamme.

Myönnän jopa itse tätä blogia aloittaessani vuonna 2017 ajatelleeni, että olisi joukko sääntöjä, joita noudattamalla laihtuisi. Aikani niitä viilailin, mutta eivät ne toimineet ainakaan minun kohdallani. Nyt olen pohtinut, miksi säännöt eivät kaikilla toimi laihtumisessa.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan sääntö tarkoittaa yleisesti velvoittavaa lausumaa tai normia, joitain mitä olisi hyvä noudattaa.  Se ei kuitenkaan tarkoita, että kun on yhden kerran nähnyt säännön, niin sitä suoraan noudattaisi.

Esimerkiksi autokoulussa esitetään sääntöjä käytännön tilainteiden kautta. Jos täältä tulee vihreä auto ja tuolta sininen, niin tiedetään kenen pitää väistää.

Lisäksi autokoulussa asiat opetetaan yksi kerrallaan, eikä kaikkia sääntöjä läväytetä opiskelijaparalle. Säännöt kaivetaan esille, vasta kun asiat ovat menneet pieleen.

Autokoulussa ja laihtuessa pitää oppia soveltamaan oppimaansa, ja tutkia, miten kannattaa toimia eri tilanteissa. Ainahan kannattaa muistaa, että olemme erilaisia. Jollekin voi nippu sääntöjä olla juuri se, mikä auttaa.

Olen yrittänyt opetella syömään tietoisesti, ja siksi yritän syödä kaikki ateriat ruokapöydän ääressä. Kuitenkin viikko sitten oli Runebergin päivä, ja yritin ostaa Runebergin tortun, mitä ei enää ainakaan minulle helpoissa paikoissa ollut saatavana. Ostin sen sijaan jäätelöpuikon, ja aivan ajatuksissani söin sen sohvalla. Joten selvästi vaaditaan lukuisia toistoja jonkin asian oppimiseen.

Varsinaisesti ei laihduttamiseen liity, mutta nyt yritän opetella olemaan koskettamatta kasvojani pesemättömin käsin. Koronavirus tuntuu leviävän turhankin ärhäkästi, ja silmän tai huulien sipaisu olisi turhan helppo reitti ihan tavallisillekin kausiflunssille.

Aamiainen 5.2.2020: piimää, vähän hapankaalia, loput päärynästä, pari salaatinlehteä, muutama kirsikkatomaatti, vähän Cantaloupe-melonia, keitetty muna ja muutama manteli sekä puuroa, jonka päällä pakastevadelmat eivät ole vielä sulaneet.

Minulla on ollut näppituntuma, että olisin vähän laihtunut, sillä annoskokoni ovat pienentyneet, ja esimerkiksi aamuisin syön edelleenkin aiempaa vähemmän puuroa ja pähkinäitä. Oli mukava huomata, että kerrankin näppituntuma piti paikkaansa, sillä vertailukelpoinen painoni tältä aamulta oli tasan 82 kg, joka on 1,7 kg vähemmän kuin reilu kuukausi sitten.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.