Pientä palapeliä

Lomalla innostuin kasaamaan pitkästä aikaa palapeliä, joka on yllä olevassa kuvassa. Paloja on tuhat, joista muodostuu kuva talosta kukkaistutusten takana. Tietenkin taivas ja puut ovat tekemättä, sillä ne ovat kaikkein vaikeimpia, ja muutenkin peli jäi vielä kesken.

Palapelin kasaaminen on yllättävän miellyttävää näpertelyä väsyneenä, jolloin on yllättävän vaikea pysyä paikoillaan vaikka mietiskellen. Pelaamisessa on riittävästi puuhaa, että tuntee tekevänsä jotain, mutta kuitenkin ajatukset voivat levätä. Nykyaikaisemman version asiasta näytti Anu minulle, sillä hän tekee palapelejä iPadillään.

Pelaaminen on koukuttavaa, sillä vaikka välillä kesti pitkään, ettei saanut yhtään palaa paikoilleen, niin kohta kolme palaa solahti paikoilleen miltei peräkkäin. Sen jälkeen jaksoi taas yrittää.

Hilpeintä pelatessa olivat omat uskomukseni tyyliin, että tämän palan pitää kuulua vasemman puolen istutukseen, ja sitten se pala sopikin oikealle puolelle kuvan ajoväylää. Tai jostain palasta ajattelin, että ei se millään voi kuulua tähän, ja pikkaisen kiertämällä se solahtikin paikoilleen.

Aivan toisenlaisia paloja, ehkä voisi sanoa ajattelun välineitä, nousi esiin opiskelujeni Growth Hacking-kurssilla. Siellä vilahti kirjan nimi Lean Startup (2016), jonka on kirjoittanut Erich Ries, ja siinä kuvataan menetelmää lyhentää tuotekehitykseen kuluvaa aikaa.

Kirja ei mielestäni sovi oppikirjaksi, sillä kirjassa kuvaillaan tai pikemminkin kehuskellaan yrittämisen onnistumisia. Silti minua viehätti muutama ajatus, kuten alla oleva (s. 96) rakenna-mittaa-opi-palautesykli.

Idean perustella rakennetaan tuote, jonka menestystä mitataan ja kerätään dataa, joka auttaa oppimaan, mikä on tärkeää. Opitun perusteella kehitetään ja valitaan uusia ideoita, jotka käyvät saman kierroksen läpi.

Yrittämisessä ja laihtumisessa on samaa oppiminen. Jos joku asia ei toimi, niin kokeillaan sitten uudella tavalla. Toisaalta voi olla, että joskus tulkitsee asioita väärällä tavalla.

Nyt kokeilen uudestaan muutaman vuoden tauon jälkeen sitä, että syön kaikki ateriat pöydän ääressä, sillä nyt aterioin useana iltana viikossa televisiota katsellen. Mielikuvani on, että vuonna 2016 söin useimmat ateriat ruokapöydän ääressä, ja laihduin.

Muutos ei ole iso, mutta ruokailu ruokapöydän ääressä voisi hoikistaa siksi, että silloin syöminen on tietoista. Katson nyt maaliskuuhun asti, miten tämä muutos vaikuttaa. Toisaalta nyt alkaa työkuorman suhteen kevyempi jakso, mikä sekin voi auttaa.

Syksyllä ajattelin, että tänään 7.1.2020 olisi Mimirin sivustolla uudenlainen ilme, mutta olin aivan liian väsynyt ennen joulua. Pieni muutos on kyllä tulossa, mutta nyt en uskalla sanoa aikataulua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.