Miksi laihtua hitaasti?

Vuosia sitten leikin mahdottomalla ajatuksella, että laihtuisi kilon päivässä. Silloin matkaa haavepainoon oli yli neljäkymmentä kiloa, joten tuolla täysin mahdottomallakin aikataululla aikaa kuitenkin olisi kulunut puolitoista kuukautta.

Jos aivan tavallisella laihdutuskuurilla syömistä pitää rankasti rajoittaa, niin tuollaisella mahdottomalla kuurilla ravinnon rajoitukset olisivat vielä tiukemmat. Mitä vähemmän energiaa saisi, sitä vähemmän olisi vaihtoehtoja valita syömisiään, ja lopuksi syöminen rajoittuisi vain ravinnon saamiseksi.

Kaikki muuttuisi todella äkkiä. Iho jäisi liian isoksi, ja kuvittelin mielessäni valtavan lepakon. Tuskinpa sitä tunnistaisi omaa peilikuvaansa. Oikean kokoisten vaatteiden ostaminen olisi iso haaste, vaikka koko vaatekaappi pitäisi kerralla uusia alusvaatteista ja kengistä alkaen.

Jotta liikunta alkaisi merkittävästi pudottaa painoa, pitäisi liikkua kuin huippu-urheilija, mutta sitä taas eivät ylipainoisen polvet kestä. Pelkkä muutaman kilometrin kävely ei kuluta juuri omenaa enempää energiaa tai vain muutaman gramman ylipainosta. Harva jaksaa kävellä satoja kilometrejä tai kuntoilla niin, että paino alkaisi sitä kautta pudota.

Yhdestä ylipainokilosta saa 7 000 kcal energiaa. Toisaalta voidaan karkeasti ajatella, että jokaista kiloa kohden pitää syödä 30 kcal. Näin 60-kiloinen ihminen tarvitsee 1800 kcal päivässä ja 90-kiloinen 2700 kcal pysyäkseen samassa painossa. Aivan varmasti näissä on poikkeuksia, enkä todellakaan väitä tietäväni kaikkea. Tällä ajattelumallilla kilon päivässä voisi laihtua 280-kiloinen henkilö, joka söisi päivässä 1400 kcal, mutta ei tällainen alle satakiloinen.

Monasti voi valita, meneekö päämäärän nopeaa ja rankkaa reittiä. Tai voi valita miellyttävän maisemareitin, joka toki vie pidempään. Hitaasti laihduttaessa elimistö ja mieli ehtivät sopeutua muutokseen. Iho pysyy todennäköisemmin oikean kokoisena, eikä tarvita tuskallista ihon pienennysleikkausta. Vaatekaappiin voi hissukseen ostella pienempiä vaatteita ja kenkiä.

Tärkein seikka on kuitenkin se, että laihduttaminen ei ole kiirastuli, joka on vain kärsittävä matkalla paratiisiin. Asioita voidaan tehdä niin monella tapaa, eikä ole olemassa yhtä ainoaa tapaa. Aina pitää miettiä, että mikä minulle sopii ja mistä minä pidän. Laihtuessa pitää oppia uusia asioita ja tapoja, ja oppiminen vie aina aikansa. Laihtuminen on osa elämää, ja elämästä pitää nauttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.