Kokeilua ja hapuilua

Tänä syksynä opiskelemissani kursseissa on toistunut eri muodoissa ajatus pienistä kokeiluista. Esimerkiksi nyt Verkkokauppa-kurssin ensimmäiseen tehtävään opettaja sanoi hyväksyvänsä minkä tahansa ”räpellyksen”, ja sellainen minunkin tekele kyllä oli.

Kun ensimmäisestä tekeleestä ei odota mitään, niin se on helppo aloittaa ja saada valmiiksi. Lisäksi tekeleen avulla nopeasti hahmottaa, mikä on olennaista ja miten lähteä eteenpäin.

Samankaltaisia pieniä kokeiluja olisi hyvä suosia muutenkin elämässä, mitä olen pohtinut jo postauksessa Pieniä askeleita. Mikä sitten estää tekemästä pieniä kokeiluita? Pienellä miettimisellä ainakin seuraavat asiat vaikuttavat:

  • epätäydellisyyden vierastaminen
  • virheiden pelko
  • liika suunnitelmallisuus

Epätäydellisyys ei riitä, vaan haluaa tehdä jotain merkittävää. Tunnistan itsessäni piirteen, että pienen novellin sijaan syntyisi menestyskirja tai että pienen runontekeleen sijaan haluaisi kynänsä suoltavan lähes Kalevalan.  Kuitenkin kiinalainen sanonta on, että pitkäkin matka alkaa ensimmäisellä askeleella, ja monasti ensimmäiset ne askeleet ovat horjuvia.

Virheiden pelkoa ei saisi olla tekeleitä toteuttaessa, sillä silloin ei pidä odottaa mitään kovinkaan kummoista syntyvän. Silti joka kerta kun jotain ”räpeltää”, niin aina jotain oppii, ja ainakin minä opin parhaiten rennosti näpertelemällä.

Liika suunnitelmallisuus voi olla myös estämässä kokeiluja. Aiemmin tietotekniikan projektit toteutettiin vesiputousmallin mukaan, jossa tehtiin vaihe kerrallaan määrittelystä käyttöönottoon. Nykyään suositaan monessa paikassa ketterää kehitystä, jossa tuotetaan nopeasti määrittelystä käyttöönottoon. Jotain samankaltaista ketteryyttä toivon omiin pieniinkin projekteihini.

Omaa iloisesti kukkivaa joulukaktusta katsoessa mietin, että onko tiukassa järjestyksessä kasvaminen niin tärkeää.  On paljon itsekehitysoppaita, joissa suunnitellaan tarkkaan, mitä tehdä, mutta nykyään vierastan ajatusta.

Esimerkiksi oma ajautumiseni autoilijaksi on monen pienen sattuman summa, ja toki monella muullakin tavalla asiat olisivat voineet tapahtua. Lisäksi on pakko taas varoittaa niitä, jotka ovat allergisia uskonnolle, sillä seuraavassa tekstissä on viitteitä uskontoon.

Kevään 2008 retriitissä Heponiemessä huomasin mainoslehtisen rukouslaulukurssista. Muutamana vuonna matkustin bussilla laulukurssille, sitten taksilla ja lopuksi vuokrasin auton kesällä 2014.

Kun vuonna 2015 tuli mahdollisuus saada edesmenneen isäni auto käyttöön vuosimallia 2000, niin ajattelin sen tarjoavan hyvän mahdollisuuden harjoitella. En aja missä tahansa säässä, mihin tahansa aikaan vuorokaudesta ja missä maassa tahansa, mutta monesti pääsen paikasta A paikkaan B.

Tänä syksynä on ollut todella kiinnostavaa opiskella, vaikka ajallisesti olen ollut ahtaalla. Ensi kevääksi tilanne onneksi helpottuu huomattavasti, kiitos työnantajan joustavuuden.  Toki iso pudotus vaikkakin vain vuodeksi tuntuu kukkarossa, mutta haluan nyt panostaa opiskeluun.  Saa nähdä, mitä tästä versoo.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.