Stressi ja toipuminen

Perjantaina oli toinen lähipäivä digiosaajakoulutuksessa, jonka viimeisellä oppitunnilla oli Googlen työkalujen käyttöä 10 pisteen edestä yhdessä. Vaikka aihe oli kiinnostava ja olisi ollut mukava saada seuraava moduuli reippaasti käyntiin, niin totesin paremmaksi lähteä kotiin.

Tämänhetkinen käsitykseni stressistä ja toipumisesta on yllä, jossa punainen viiva kuvaa stressikuoppaan putoamista, ja vihreä viiva siitä nousemista hitaasti. Perusajatuksena on, että alkuun stressi syvenee hitaasti, mutta kullekin yksilöllisessä vaiheessa stressi lähtee syvenemään. Ja mitä syvemmälle stressikuoppaan putoaa, sitä hitaammin toipuu.

Monillakin on kokemus kesäisessä järvessä polskimisesta, miten matala hiekkaranta äkkijyrkän kohdalla alkaa syventyä ja vesi muuttuu kylmäksi. Samalla tavalla stressikäyrä alkaa nopeasti syventyä äkkijyrkän kohdalla.

Tämä syksy tuntui kuin varpaideni kurottamisena äkkijyrkän takaiseen kylmään. Raskain osuus oli ohi 3.10.2019, mutta aivan kunnossa en ollut vielä perjantaina.

Lisäksi ensimmäinen koulutuksen lähipäivä oli 13.9.2019, johon aikaan neljänä yönä heräsin yskimään. Silloin pelkäsin tosissani, että saan flunssan, mutta onneksi minulla auttoi kaksi pulloa mustaviinimarjamehua sekä kuumaan veteen sekoitettuna että sinällään.

Nyt riitti muutama kuuma kupillinen mustaviinimarjamehua. Voihan olla, että marjamehu auttoi, koska uskoin sen auttavan, mutta ei se ainakaan mitään harmia aiheuta.

Stressi liiallisena on todella paha asia, mutta olen tämän stressikauden kokenut kuin tulena, joka polttaa tarpeettomat asiat pois. Olen ollut herkkä tekemään itselleni pitkiä listoja mitä pitää tehdä, mutta tällä kertaa olen pysynyt kohtuudessa.

Tosin vieläkään en pystynyt tekemään päätöstä, että en kerta kaikkiaan edes yritä tehdä erilaisia kotiprojekteja kuten uuden työpöydän hankkimista. Silti ajatus jäi kytemään, että yksi tärkeä asia stressitilanteessa on mitoittaa tavoitteet oman tilanteen mukaan. Toki joskus on pakko laittaa kaikki peliin, mutta oikeasti harvassa ovat ne tilanteet.

Lauantaiaamuna mietiskelyä lopetellessani katsoin ikkunasta ulos, ja näin syksyisellä nurmikolla kävelytettävän innokkaasti nuuskivaa koiraa. Ajattelin, että koiralle lajityypillinen käyttäytyminen on nuuskimista.

Olen postauksessa Oppivia olentoja pohtinut mitä lajityypillinen käyttäytyminen on ihmiselle. Silloin ajattelin mukavia asioita kuten nuotion ympärille kertymistä. Silti ihminen voi elää aivan onnellisena, vaikka ei muutamaan vuoteen pääsisikään nuotion ääreen.

Tajusin, että ihmiselle lajityypillistä käyttäytymistä on tavoitteiden asettaminen. Jos vielä asettaa tavoitteensa oman tilanteensa mukaan järkevästi, niin ne on mahdollista saavuttaa ja olla onnellinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.