Muutama toteamus

Olen viime aikoina hämmästellyt aktiivisuusmittarini näyttöjä, lukenut jutun Aili Rissasesta ja kummastellut Duodecimin

Ensinnäkin ainakin välillä yritän saada 100 % aktiivisuuden täyteen tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin. Toki vielä en ole selvittänyt, miten aktiivisuusmittarini sen mittaa.

Minusta oli hupaisaa, että kerran kotiin tultuani aktiivisuus oli 82 %, mutta se nousi yli sadan pestyäni tukkani. Toki hiustenpesussa käsi liikkuu paljon enemmän kuin vaikka kävellessä, mutta silti se tuntui vähän epäreilulta.

Samaten hämmästelin Hidasta ja hoikistu? – postauksessani 20.8.2019, että aktiivisuusmittarini sykealueet eivät olleet muuttuneet, vaikka olin muuttanut arvoja 12.8.2019.

Kohta sen jälkeen huomasin ensin aktiivisuusmittarin näytössä, että sittenkin sykealueet olivat muuttuneet, vaikka kävely 22.8.2019 ei kyllä ollut mitenkään rankkaa.

Myönnän että tämä kuva on aika surkea. Yritin yhdellä kädellä saada sykealueita esiin mittarista, ja toisella kädellä yritin kuvata. Tämä on paras räpellys, mitä sain aikaiseksi.

Samasta aiheesta vielä kuva aktiivisuusmittarin päiväkirjasta.

Sykealueet siis muuttuvat, mutta jostain syystä eivät muuttuneet silloin kun oletin.

Nyt sitten jatkokysymys on, että mitä oikeasti pitäisi raja-arvojen olla, ja onko olemassa jotain maallikolle sopivaa tapaa määrittää alueita. Ainakin maksimisyke voisi olla korkeampi kuin 130, mutta matalampi kuin 160.

Oli myös mukava lukea Helsingin Sanomista tilaajille tarkoitettu artikkeli Aili Rissasesta, joka on toiminut lihavuustutkimuksen pioneerina. Hän sanoo suoraan, että meillä on edelleenkin luolaihmisen geenit. Lihomme herkästi mutta laihtuminen on hankalaa, sillä elimistömme on sopeutunut niukkaan ravintoon.

Artikkelissa sanottiin suoraan, että asiantuntijat eivät enää kannusta tiukkoihin kuureihin. Minä ajattelen niin, että meillä on synnynnäinen valmius pelätä nälänhätää, ja kitudieetti varmasti laukaisee sen pelon.

Rissanen kannattaa lihavuuden ennaltaehkäisyä, mutta ainakaan artikkelissa ei tule esiin minun toiveeni. Toivon nuorille vakuutettavan, että terveyden kannalta riittää painoindeksi, joka on korkeintaan 25. Niin moni lihoo yritettyään laihtua 22 tai sitä pienepään painoindeksiin, ja aivan turhaan.

Kolmantena asiana kummastelin jo aiemmin rasvanpolttoa , josta ei ole Käypä hoito-sivuston lihavuuden hoitosuosituksissa . Nyt jäin kummastelemaan sitä, että vaikka hoitosuositukset on tehnyt Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lihavuustutkijat ry:n asettama työryhmä, johon myös Aili Rissanen kuuluu.  Kummastuttavasti elitapahoidon kohdalla ei ole juurikaan tutkimustuloksia.

Kaikki muu lihavuuteen liittyvä kuten määritelmä, esiintyvyys ja vaikutukset, on kyllä tutkittu perusteellisesi. Suosituksen mukaisesta elintapahoidosta ei ole erikseen tutkittu kohtuullisen kuormittavan liikunnan tai syömisen hallinnan vaikutusta. Hassua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.