Sanoista Vaakakapinaan

Perjantaina katselin uutta viihdeohjelmaa Stadi vastaan Lande. Olihan se mielenkiintoista nähdä, mitä oletettiin stadilaisten tietävän. Monenkin kysymyksen kohdalla totesin, että vaikka suurimman osan elämääni olen asunut pääkaupungissa, niin en silti tiennyt vastausta.

Korvaani särähti juontaja Saariluoman loputon kavalkadi maalaisten haukkumanimiä landepaukusta heinähattuun.  Ehkä hän ajatteli sanomistensa olevan hauskaa, mutta minusta oltiin jo pikkaisen kaltevalla pinnalla.

Inhosta oli kiinnostava Anna-Stina Nykäsen juttu Helsingin Sanomissa 19.2.2017. Erityisesti säpsäytti kohta ”Ensin inhottavuutta toistellaan tarpeeksi kauan. Silloin se alkaa pikkuhiljaa siirtyä osaksi kohdetta. Tästä tulee inhon kantaja, syypää herättämäänsä tunteeseen. Inhoa tunteva ei silloin enää ota vastuuta tunteestaan, hän muka vain reagoi kohteen iljettävyyteen. Ja kohde alkaa ehkä jopa tuntea itseinhoa.”

Jutussa oli lähteenä Katariina Kyrölä, jonka mukaan ”lääketieteen asiantuntijat voivat pyrkiä piilottamaan inhonsa lihavuutta kohtaan jakamalla siitä tutkittua mutta yksipuolisesti valittua tietoa. Sivulauseessa ja puhetavassa tunne voi silti tulla esiin.”

Näinhän se menee. Kaikilla ihmisillä on ihmisarvo, eikä ketään pitäisi halveksia. Onneksi vain yhden kerran muistan, miten minua nimiteltiin.

Osallistuin vuosia jumppaan, ja koko 90-kilon komeudella. Arastelin alkuun joukkoon liittymistä, mutta meitä oli kyllä kaiken kokoisia. Lisäksi tajusin, että lihominen pelottaa naisia eikä siksi ilmeillä eikä huudella. Vain kerran vuosien saatossa kielikorun yli sihahdettiin ”Läski!”.

Muistan pikemminkin hämmentyneeni kuin loukkautuneeni. Eihän se kivalta tuntunut, mutta ehkä hänen omassa elämässään oli jotain pielessä, kun piti tuntemattomille sihahdella.

Televisiossa on pyörinyt Ylen Vaakakapinan mainos, jossa nainen kysyy toiselta ”Tiesitko, että olet tosi lihava?” ja toinen vastaa ”Kyllä”. Varmasti jokainen lihava nainen tietää olevansa lihava. Ja hyvä, että ei arastele, vaan sanoo voimakkaasti vastaan.

On hyvä, että Ylen voimaannuttaa lihavia. Kannatan täydestä sydämestä perusideaa ”Vaakakapina puhuu armollisen, hitaan ja pysyvän elämänmuutoksen puolesta”. Aiemmin sivut näyttivät vähän vajailta, mutta tänään 28.2.2017 huomasin sivujen olevan kunnossa. Asiaa on runsaasti, ja lähinnä ajattelen, että kaikkea ei kannata lähteä muuttamaan kerralla. Niin monet asiat kohentuvat vähän kerrallaan, omaan tahtiinsa ja kunnolla harjoitellen.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.