Todellisuuden kitkerä reuna

Pääkaupunkiseudun asukkaana nautin Helmet-kirjastoverkoston palveluista, kuten mahdollisuudesta varata suosittuja kirjoja. Tällä hetkellä varaan vain Antti Röngän kirjaa Jalat ilmassa sekä Maarit Verrosen kirjaa Muutama lämmin päivä. Röngän kirjaan varaukseni on 192/1302 ja Verrosen kirjaan 103/156, joten kestänee oman aikansa, ennen kuin pääsen näitä kirjoja lukemaan.

Viime talven aikana olin varannut useita kirjoja, joista suosittujen varaus pieneni hitaasti. Kesän alussa lukitsin varaukset, että ne eivät tulisi vahingossakaan minulle kesällä. Heinäkuun lopussa avasin lukitukset, ja jäin käsitykseen, että kirjat tulisivat myöhemmin syksyllä minulle. Samassa yhteydessä päätin varata kaksi Maarit Verrosen aiempaa kirjaa ja muutaman muun.

Yllättäen kaikki kirjat tulivat muutamana päivänä elokuun alussa, ja luettavaa oli vaaksan korkuinen pino.  Ainoastaan Daniel Kahnemanin kirjaa Thingking fast and slow en ehtinyt lukea loppuun, sillä luen hitaasti englanniksi. Nummenmaan kirjan sain alustavasti luettua, ja palautin sen tiistaina heti postauksen kirjoittamisen jälkeen.

Toki tiesin, että elokuu alkaa olla kiireistä, mutta silti en hennonut jättää kirjoja lukematta. Toisaalta tämän syyskauden aloitus on mennyt paremmin kuin aiempina syksyinä, sillä olen esimerkiksi saanut käsiteltyä sähköpostiviestit heti. Silti huomaan, että minun on vaikea valita ja päättää olla tekemättä jotain.

Olen vähän kuin lapsi karkkikaupassa, kun käyn kirjastossa, sillä olisi niin ihanaa lukea vaikka mitä. Sama asia pätee erilaisiin projekteihin, joita teen kotona tai kehitän jotain töissä. Kuitenkaan aikaa eikä varsinkaan energiaa ole loputtomasti.

Olen elämästäni käyttänyt paljon aikaa turhan haaveiluun, mutta ehkä pahempaa on ollut turhan isojen askelten haaveilu. Sen sijaan että olisin ottanut pieniä askeleita, olen joko sännännyt tekemään virheliikkeitä tai jäänyt sohvalle löhöämään ja pahimmillaan ahmimaan.

Tuntuu kitkerältä tajuta omat rajansa, sillä se pakottaa tekemään valintoja. Jos ihan oikeasti haluan tehdä asian A, niin en voi edes hipaista asioita B ja C. Kaikkeen ei vain riitä aika. Kaipa sitä on pakko aikuistua edes tässä vaiheessa. Kitkerää.

Toki kitkerän valinnan vastapainona on mahdollista saavuttaa oma tavoite, mikä toki maistuu jo ajatuksena suloiselle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.