Miksi haluan laihtua

Viime tiistain postausta Pieniä niksahduksia kirjoittaessa tajusin, että haluan pelkästään laihtua, mutta en ainakaan vielä muuttaa tyyliäni. Lisäksi huomasin, että pienuus voi olla myös myönteistä.

Olen jäänyt pohtimaan omia ajatuksiani laihduttamisesta, enkä löytänyt postausta, jossa olisin käsitellyt aihetta.

Aikoinaan terveydenhoitohenkilöstä koetti saada minua laihtumaan pitämällä palopuheita tai jopa tuijottamalla mahaani, mutta -kumma juttu- eivät ne saaneet minua innostumaan.

Olen kuullut moneen kertaan, mitä kaikkia sairauksia lihavuus aiheuttaa, mutta ei sekään ole saanut minua haluamaan laihtumista. Nyt toki yksi syy laihtumiseen on nivelrikko, sillä vaikka se on ollut pitkään rauhallinen, niin jossain vaiheessa nivelrikko kuitenkin ärtyy, jolloin on tuskattomampaa olla kevyempi.

Kun muistelen ajatuksiani laihduttamisesta, niin aina on vain tuntunut ”PITÄÄ-PITÄÄ-PITÄÄ”. Laihduttaminen on ollut kuin pakollinen ikuisuusprojekti, pään hakkaaminen seinään tai Sisyfoksen loputon kiven vierittäminen.

Toki olen viitisen vuotta pitänyt seitsemisen kiloa poissa, joten onhan se jonkinlainen saavutus. Ehkä laihtumista ovat hankaloittaneet entiset kuvitelmani pienuuden inhottavuudesta sekä ”pakollisesta” tyylinmuutoksesta. Ehkä myöskään en ole miettinyt, mitä laihtuminen voisi minulle merkitä.

Eniten minua laihtumisessa on alkanut viehättää ajatus siitä, että jaksaisin tehdä runsaasti itseäni kiinnostavia asioita. Toki lihavanakin jaksan tehdä kaikenlaista, mutta kun koko ajan raahaan reilun parinkymmenen kilon ”läskireppua”, niin toki väsähdän aiemmin.

Laihempana jaksaisin hääräillä enemmän, poimia kauemmin mustikoita ja kevyemmin nousta ylös piknikhuovan päältä.  Lisäksi arvelen, että väistämättöminä stressiaikoina keskittymiskyky ja mielenrauha säilyisivät pitempään hoikkana.

Hiljattain pesin saunan takaseinää, ja sitä varten olin ottanut irti lauteen muodostavat levyt. Tarkoitus oli päästä ylimmäisen laudelevyn aukkoon, ja sitä varten keplottelin itseni 60 cm korkeudessa olevan keskilauteen ja ylälauteen telineen välistä.

Väliä oli 28 senttiä, ja hetken ehdin miettiä tuleeko iltapäivälehteen otsikko ”Nainen jäi jumiin saunaan”, mutta poimu kerrallaan punkeuduin läpi. Takaseinää pestyäni poistuin ylälauteen telineen ylitse. Jos olisin laihempi, niin tuo punkeutuminen olisi mennyt helpommin.

Lisäksi haluuni laihtua vaikuttavat myös vihreät arvot, vaikka yksityisautoiluni ei sitä kuvastakaan. Olen kirjoittanut planetaarisesta ruokavaliosta, jossa on hämmentävän paljon kokojyväviljaa. Minulla on vielä paljon muutettavaa ruokavaliossani, jos haluaisin tuohon päästä.

Silti voin kuvitella, että planetaarisen ruokavalion mukaan syömällä, mahdollisesti hoikempana ja vähemmän syövänä oma hiilijalanjälki olisi taas aavistuksen vähäisempi. Pientähän yhden ihmisen muutos on tässä tuhlaavassa maailmassa, mutta jos moni muukin muuttaisi käyttäytymistään, niin se osaltaan hidastaisi ilmastonmuutosta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.