Edelleen pohdintaa hyvinvoinnista

Olin hiljattain muutaman päivän kurssilla, johon kuului myös runsaasti kasviksia ja jonkin verran kalaa sisältävät herkulliset ja terveelliset ateriat. Minun on pakko myöntää, että kurssin laihat söivät pääsääntöisesti vähemmän kuin me pulskemmat. Joten ei ole yllättävää, että eilen aamulla aloin ajatella, että suurin syy lihavuuteeni tällä hetkellä on liian suuret annoskoot.

En voi uskoa, että lihavuuteni johtuisi pelkästään herkutteluista, vaikka ostinkin toissapäivänä yhden keksipatukan, sillä muutkin mieleeni tulleet herkuttelut ovat olleet pienehköjä. Lisäksi syön kohtuullisen terveellisesti, sillä joka päivä syön kasviksia ja hedelmiä ainakin 300 g sekä yli puoli kiloa.

Oikeasti ainakin 25 kiloa ylipainoani ei voi säilyä muuten kuin syömällä jatkuvasti liikaa. Koen että aterian päätteeksi kylläisyyteni on aina tyyliin 108 %, vaikka laihtumisen kannalta olisi hyvä jäädä alle 100 %.

Minua alkoi taas houkuttaa jokin ”tempaus”, jolla vähentäisin syömäni ruuan määrää. Onneksi satuin lukemaan postaukseni Keho ja mieli parin vuoden takaa. Saattaa olla, että silloin söin useammin ja enemmän makeaa ja olin stressaantuneempi kuin nyt, mitkä saattoivat peittää sen, että jo silloin söin liikaa myös tavallista ja jopa terveellistä ruokaa.

Kuitenkin tajusin karusti postausta lukiessani, että ulkoinen ponnistelu ei muuta sisäistä mieltymystäni. Vaikka jollain konstilla söisin vähän aikaa vähemmän, niin kohta söisin kaiken takaisin ja pahimmillaan korkojen kanssa.

Olen pohtinut postauksessa Lihavuuden noidankehät itsetunnon, stressinsiedon ja mahalaukun koon vaikutusta lihavuuteen, ja entistä enemmän kallistun siihen suuntaan, että stressinsieto on se oleellisin. Samassa postauksessa pohdin stressitasonsa alentamista paitsi työnteon taidon ja sujuvan arjen pohjalta myös rentoutumisen taitona.

Seuraavassa postauksessa Kylläisyyden kimmet vielä sain mietittyä itselleni rentoutumista tärkeämmäksi rauhoittumisen taidon. Lukijaa voi mietityttää, miksi vatvon näin paljon, mutta minusta on hyvä kunnolla pohtia asioita. Lisäksi kirjoittamalla pysyvät asiat muistissa.

Joka tapauksessa huomasin vinkkinä kylläisyyteen säännöllisen syömisen. Tajusin, että vaikka en nyt vielä laihtuisikaan, niin ainakin mieltymys rasvaiseen ruokaan sekä mahalaukun koko pienenisi säännöllisen syömisen myötä.

Säännöllinen syöminen on vähän tylsää johonkin ”tempaukseen” verrattuna, mutta ainakaan en ala ahmia ”tempauksen” jälkeen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.