Pyöräilykuulumisia

Juuri äsken katsoin pyörän matkamittaria, jossa on nyt lukema 56 km. Tästä lähes kolmasosa eli 17 km tuli samana päivänä, jolloin arvelin helpommaksi löytää parkkipaikka polkupyörälle kuin autolle, ja näin oli.

Tämä kirjoituksen aluksi aion kertoa pyöräilyyn liittyviä haaveitani, ja lopuksi aion valittaa pyörän parkkipaikoista.

Pienin ja helpoimmin toteutettava haave pyöräilyä varten on Helsingin kirkkopyöräreitit. Helsingissä näyttäisi olevan sivustoon sijoitetun Google Mapsin mukaan 47 kirkkoa, mutta Wikipedian mukaan 64 kirkkoa. Toisaalta esimerkiksi Diakonissalaitoksen kirkon käyttö on rajoitettua eikä se ole mukana kirkkopyöräreiteissä.

Kevyesti haaveilen, että kävisin kesän aikana lähes kaikkien kirkkojen edessä, ja osallistuisin sivun lopussa kerrottuun kilpailuun. Tämä tarkoittaisi, että pyöräilisin monta kertaa kesän aikana, ja saisin näkyviini muutaman kirkon kerrallaan, ja ehkä loppukesästä olisi ainakin 42 kirkkoa nähty. Luku 42 on elämän tarkoitus Douglas Adamsin kirjassa Linnunradan käsikirja liftareille. Näin matkaa ja rasitusta olisi helppo säädellä.

Keskikokoinen haave on Tuusulanjärven ympäripyöräily, jolloin matkaa kertyisi 25 kilometriä. Pyöräni ei mahdu autooni, mutta pääsisin junalla Järvenpäähän.

Sivustolla mainitaan, miten matkan voi pyöräillä tunnissa, mutta minulla matkaan menisi kyllä koko päivä. Tuusulanjärven ympäristössä on monta mielenkiintoista kohdetta, joista luulisi löytyvän kartta sähköiset matkailuesitteet– kohdasta. Sen sijaan löytyy 32 ja 52 sivuisia hitaasti latautuvia esitteitä, eikä vuoden 2018 matkailukartta aukene. Aaarrgghh!

Isoin haave olisi  kiertää 60 kilometrin Puumalan saaristoreitti , jota varten vuokraisin sähköpyörän Puumalassa käydessäni. Maisemat ovat varmasti upeat, sen muistan parinkymmenen vuoden takaa. Silloin poljin tavallisella pyörällä Etelä-Karjalan mäkiä Mäntyharjulta Sahanlahteen, ja seuraavana päivänä Imatralle.

Näin vanhemmiten niitä mäkiä jaksaisi paremmin sähköpyörällä. Toisaalta pelkkä istuminen voi ottaa koville. Täytyy aloittaa noilla pienemmillä haaveilla, ja tunnustella, mitä keho kestää.

Tähän vielä lopuksi polkupyörän pysäköimisestä, ja varsinkin verrattuna auton pysäköimiseen. Ensimmäinen kuva esittää huonoa pyörätelinettä ja seuraava hyvää telinettä.

Tämä on perinteinen pyöräteline, ja kuvassa on vain kaksi pyörää. On todella raivostuttavaa yrittää lukita oma pyöränsä telineeseen takapyörästä samalla kun viereisen pyörän ohjaustanko on tiellä. Samanlaisia pyörätelineitä käytetään pyöräkellareissa, ja on monasti todella hankalaa saada oma pyörä esiin varastosta.

En ymmärrä, miksi pyörien pitää olla noin lähellä toisiaan, sillä 10-15 cm väljempi mitoitus tekisi pyörän parkkeeraamisen paljon helpommaksi.

Yllä olevassa kuvassa on todella miellyttävä pyöräteline. Siinä on tilaa pyörille riittävästi, lukitseminen on helppoa ja pienenä hemmottelupiirteenä pyörä pysyy pystyssä telinettä vasten ketjunpätkän päässä olevan koukun avulla.

On niin paljon puhetta, että autoilua pitäisi vähentää ja pyöräilyä lisätä. Käsittääkseni autojen parkkipaikkoja varten on minimimitoitukset ja -vaatimukset. Minusta olisi tärkeä edistää pyöräilyä vaatimalla siirtymäajan jälkeen kunnolliset pyörätelineet kerrostalojen pyörävarastoihin, liikkeiden eteen ja julkisiin rakennuksiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.