Selittelyä ja surua

Kävin toivorikkaasti vaa’alla, mutta paino oli noussut vielä 100 grammaa. Nyt vertailukelpoinen painoni on tasan 83 kiloa.

Olen viime viikolla syönyt pääsiäisen aikaan risteilyltäni tuomani makeiset, joita oli kaksi pussia ja veikkaisin yhteensä vajaata kiloa. Olen monena iltana syönyt näitä makeisia, ja päälle sitten tavalliset arkisyömiset. Kyllähän tämä saattaa liki kilon verran vaikuttaa.

Aiemmin olisin syönyt tämän määrän ehkä kahtena päivänä, mutta nykyään syön vähemmän kerralla. Toisaalta olen tyytyväinen, että en enää kerralla ahmi suurta määrää makeaa. Toisaalta en voi olla miettimättä, että ehkä olisin vähemmän lihonut vanhalla tavalla.

Sitten se surullinen juttu. Minulla on lähes 70-vuotias ystävätär, jonka kanssa soittelimme nelisen kertaa vuodessa ja kerran vuodessa näemme kasvokkain. Hän kävi vieraanani viime syksynä, ja oli reippaassa kunnossa. Hän oli hoikka ja hyväkuntoinen sekä harrasti joogaa, pyöräilyä ja kasvimaan hoitoa.

Yritin soittaa hänelle puolitoista viikkoa sitten perjantaina, mutta kuulen kännykästäni yllättäen, että ”numero ei ole käytössä”.  Hämmästelin asiaa, sillä samaa numeroa hän on käyttänyt viimeiset viisitoista vuotta.

Soitin numeropalveluun, jossa vahvistettiin, että numero ei ole enää käytössä. Eikä mainitsemassani osoitteessa enää asu ystävättäreni. Numeropalvelun työntekijä arveli, että liittymä voisi olla puolison nimissä, mutta se tuntui oudolle.

Aikani pähkäiltyäni muistin Väestörekisterikeskuksen, ja sieltä löysin osoitepalvelun. Sain tietää, että osoitteessa ei enää asu ketään, ja että ystävättäreni on kuollut helmikuussa. Silmät kyynelissä suljin puhelimen.

Istuskeltuani muistin hänen poikansa etunimen, joka on nyt jo aikuinen mies. Onneksi heidän sukunimensä on harvinainen, joten soitin taas numeropalveluun, ja sain yhteyden tähän mieheen.

Hänen äitinsä oli kuollut infarktiin, eikä mitään enää ollut tehtävissä siinä vaiheessa, kun asia havaittiin. Hautajaiset olivat olleet maaliskuussa.

Toivon ja uskon eläväni vielä parikymmentä vuotta. Tulevaa ei kuitenkaan tiedä, joten tein kotonani työpöydän viereen ilmoitustaululle listan ystävättäristäni, missä joulukortteja varten kerätyt osoitteet auttoivat. Paperin päällä lukee ”Jos minä kuolen, toivon, että seuraaviin henkilöihin otetaan yhteyttä viikon aikana”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.