Voimavarojen kohdentaminen

Selailin eilen Ylen sivuja, ja jostain syystä humpsahdin sivulle ”Syö juureksia, ne ovat halpoja”, joka oli kirjoitettu jo tammikuussa. Jutun idea oli siinä, että hyvässä elämäntilanteessa olevat ihmiset mielellään antavat ”neuvoja” huono-osaisille.

Minun silmääni pisti kohta ”On myös tutkimuksia, joissa on havaittu, että nälkäisen ihmisen ajatukset pyörivät syömisen ja ruuan ympärillä. – Jos selviytymistä voisi miettiä vähemmän, voimavaroja vapautuisi muiden asioiden tekemiseen.”

Linkin ”tutkimuksia” takaa pääsi Guardianin sivulle, jossa Tim Adams selosti Daniel Kahnemanin, tutkimuksia, miten ihminen ajattelee väärin. Esimerkiksi luottaa vaistoon kun pitäisi luottaa järkeen, ja toisinpäin. Työtä ovat jatkaneet Mullanaith ja Shafir, jotka ovat todenneet, miten niukkuus vie huomion kaikelta muulta.

Artikkelissa tuotiin esiin miten sodan jälkeen ihmiset ajattelivat vain ruokaa tai miten nälkäinen huomaa sanan ”kakku” paremmin kuin kylläiset muiden sanojen joukosta. Kaikenlainen puute saa ihmisen mielikuvituksen ja oman elämän hallinnan heikkenemään.

En voi olla miettimättä yhtymäkohtaa kitudieetteihin, joissa ihminen paisi rajoittaa energiamäärää, myös mitä ja milloin syö.  Muistan itse, miten odotin kello 16:37 että kuluisi 23 minuuttia, ja voisi syödä. Tai miten mielessään ajatteli niitä ruokia, mitä voisi syödä.

Muistan myös, miten selasin keittokirjoja ajatellen, miltä jotkut herkut maistuisivat. Hassua, että en itse tehnyt mitään niistä ruoista. Jossain vaiheessa sorruin, ja söin aivan liikaa makeaa ja rasvaista.

Kuitenkin noina kitudieetin kausina elämässäni olisi ollut ihan oikeaa tehtävää. Joskus olisi pitänyt hoitaa surutyö, joskus olisi pitänyt miettiä, että onko tällaisessa yrittämisessä tai remontissa mitään järkeä.

Nykyään syön kokolailla säännöllisesti ja ravitsevasti. Jos minulla sattuisi olemaan nälkä 16:37, niin söisin sen aterian, jonka söisin klo 17. Lisäksi yritän kysyä itseltäni syytä, jos makea ja rasvainen alkaa maistua, enkä rajoita ravitsevan ruoan määrää.

Nyt kirjoittaessani alan miettiä, että ehkä sitä tarkoituksella aloitti kitudieetin, jotta ei olisi tarvinnut ajatella paljon haastavampia ajatuksia. Ehkä kitudieetit olivat eräänlaista pakoa.

Sen verran Kahnemanin esittely kiinnosti, että taidan lainata hänen kirjoittamansa kirja Ajattelu, nopeasti ja hitaasti. Mutta saattaa olla, että yritän löytää myös Mullanaithan-Shafirin kirjan Scarcity.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.