Riittävän hyvä

Tämän viikon Kirkko ja Kaupunki -lehdessä oli Marja Hintikan haastattelu. Jutussa tuli hyvin esiin keskeneräisyyden hyväksyminen ja armollisuus itseä ja muita kohtaan:

”Minun viestini kanssaihmisille on keskeneräisyyden hyväksyminen ja jopa ylistäminen. Keskeneräisenähän jokainen meistä rämpii läpi tämän elämän. Ja silloin, kun ihminen hyväksyy keskeneräisyyden itsessään, hän hyväksyy sen myös muissa”.

Saman suuntaista ajatusta on menestyneen tuttavani toistamassa sanonnassa ”Paras on hyvän vihollinen”. Ajatuksena on, että jos jää näpräämään loputtomasti jotain yksityiskohtaa, jää tärkeitä asioita tekemättä.

Laihduttamiseen annetaan loputtomasti ohjeita, ja monasti tulee houkutus elämän ongelmien keskellä alkaa laihduttaa. On jotain selkeää, on yksinkertaisia tavoitteita ja toiminto, johon luulemme voivamme vaikuttaa.

Minusta kuitenkin näyttää, että monessa meissä taitaa olla sisäänrakennettuna järjestelmä, joka käynnistyy nälän uhatessa ja saa ihmisen ahmimaan.

Jos siis remontin kaaoksen unohtaakseen alkaa laihduttaa, niin sen pelkän keskeneräisen remontin lisäksi saa muitakin ongelmia. Edelleenkin remontti on kesken, mutta sen lisäksi vielä lihomisen aiheuttamat ongelmat kuten vaatteiden kiristyminen ja väsymys.

Väitän, että jos elämässä suurin osa asioista on riittävän hyvin, niin suurimmalla osalla ihmisiä ei ole tarvetta ahmia. Ihminen elää sanoisinko ”lajityypillistä elämää” silloin, kun syö ravitsevasti, lepää riittävästi, arki rullaa, ihmissuhteet ovat kohtuullisen kunnossa ja työ sujuu. Olen todennut jo aiemminkin, että onnellinen ei ahmi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.