Aivojen ja suoliston naksahdus

Eilen tuli Ylen sivuille kiinnostava artikkeli Aivojen naksahtaminen väärään tilaan aiheuttaa ylensyömistä. Siinä kerrotaan Turun yliopiston PET-keskuksen ja Turun yliopistollisen keskussairaalan lihavuustutkimuksesta.

Pienenä kertauksena PET tarkoittaa positroniemissiotomografiaa, jossa radioaktiivisella aineella täydennettyä glukoosia ruiskutetaan elimistöön. Aivojen aktiiviselle alueelle ajautuu glukoosia, joka sitten näkyy kuvissa.

PET-keskuksessa työskentelee apulaisprofessori Lauri Nummenmaa, jonka kirjaa Tunteiden psykologia lueskelin pitkään vuosi sitten. Kirjoitin kirjaan liittyen kaksi postausta, jotka ovat Kaksi tarinaa, kaksi maailmaa sekä Syömisen säätelystä, ja edelleen ne tuntuvat minusta ajankohtaisilta.

Ensimmäisessä postauksessa yritän selittää lihavan ja laihan tapaa hahmottaa maailma. Nummenmaan kirjaa lainasin sen verran, että tunteet aiheuttavat todella nopeaa toimintaa, jolloin ihminen toimii kuin automaattiohjauksella.

Jälkimmäisessä postauksessa pohdin tunteiden säätelyä Nummenmaan kirjassa olleen Grossin prosessimallin perusteella. Päädyin kuitenkin siihen, että nälkä on niin alkukantainen ja vahva tunne, ettei sen kanssa parane temppuille. Lisäksi Nummenmaan kirjassa myönnetään, että tunnereaktion oppii hetkessä, mutta siitä poisoppiminen on hankalaa.

Eilisessä Ylen artikkelissa Nummenmaa toteaa ”Aivot menevät kirjaimellisesti väärään tilaan, mikä johtaa ylensyömiseen.”

Minun tulkintani on, että laihduttamisilla leikkiminen saa pohjimmiltaan alkukantaiset aivot naksahtamaan nälänhätää kuvittelevaan tilaan.

Silloin haluaa syödä valtavasti.
Isoja määriä, isoja annoksia.
Rasvaista.
Nopeasti.
Mielellään yksin.
Mieluummin ilman juomaa, että mahtuisi mahdollisimman paljon.

Tuntuu kuin käynnistyisi ”Selviytyminen-nolla-versio”-ohjelma, jonka tarkoituksena on hinnalla millä hyvänsä pitää ihminen hengissä. Siis nälkäkautena, mutta nykyisessä elintarvikkeita pursuavassa maailmassa ohjelma valitettavasti saa ihmisen lihomaan merkittävästi.

Tuon ”Selviytyminen-nolla-versio”- ohjelma vaikuttaa käynnistyvän hyvin herkästi, mutta sen kytkeminen päältä pois on hyvin vaikeaa.

Aivan pikkuasiana tajusin, että aiemmin pidin 3,3 desilitran alkoholitonta olutta aivan liian pikkuisena, mutta nykyään se on minusta juuri sopivan kokoinen annos. Aikoinaan pidin myös pienenä välipalana kolmasosaa ruisreikäleipää, jossa oli runsaasti voita ja juustoa. Nyt en edes ateriana pystyisi syömään niin isoa annosta.

Tuntuu että huuro, polvinivelten liikuttaminen, töiden tauotus ja mietiskely tuntuvat vakuuttavan aivoilleni ja suolistolleni, että nyt ollaan keitaalla. Seuraavan kerran punnitsen itseni 9.4.2019. Arvelen, että olen saattanut hieman laihtua, mutta ennekin olen kuvitellut laihtuneeni, eikä mitään muutosta ollut tapahtunut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.