Hurahdin ”huuroon”

Olen keksinyt sanan ”huuro”, joka tarkoittaa puuron ja herne- tai härkäpapurouheen yhdistelmää. Valkuaispitoinen rouhe maistuu yllättävän vähän puurossa, mutta antaa miellyttävää ”pähkinäistä” pureskeltavaa. Härkäpapurouheen sanotaan tarvitsevan varttitunnin kypsymisajan, mutta minusta aavistuksenomainen rouskahdus vain parantaa suutuntumaa.

hernerouhe ja puurohiutale

Kuvassa on desilitran verran kaurahiutaleita sekä ruokalusikallinen hernerouhetta, jotka silmämääräisesti annostelen lautaselle. Eilen keksin, että ripottelen hernerouheen kaikkialle kaurahiutaleiden päälle, jolloin ei tarvitse sekoittaa.

Hernerouhetta, puurohiutaleita sekä lisätty vesi

Lisään käsivaraisesti vettä niin, että seos alkaa näyttää yllä olevalta.

Puurohiutale ja hernerouhe kypsänä.

Viiden minuutin mikrotuksen jälkeen huuro näyttää yllä olevalta, mistä pikkaisen hernerouhe pilkistelee.

Elimistöni tuntuu pitävän huurosta, sillä olen syönyt sitä lähes joka aamu sen keksittyäni. Minua mietitytti, että lisääkö rouheen syöminen kaasunmuodostusta suolistossa, mutta vaikutus on jäänyt vähäiseksi hernerouheen kohdalla, eikä härkäpapurouhe tunnu omalla kohdallani vaikuttavan. Voihan olla myös, että ruokalusikallinen on niin pieni määrä, ettei se vaikuta.

Minulle aamiaisen valkuaistäydennys on ollut pieni ongelma. Toki olen keitellyt kananmunia, mutta ne ovat alkaneet kyllästyttää. Lisäksi Planetaarisessa ruokavaliossa pitäisi riittää 1,5 munaa viikossa.

Aikoinaan monissa dieeteissä aamuaterialla oli aikoinaan leikkeleitä tyyliin keittokinkkua tai kalkkunaleikettä, mutta nykyään ei suositella enää lihajalosteiden syömistä.

Olen myös tehnyt minikokoisia papusalaatteja aamuisin keitetyistä pavuista, joissa on lisäksi oliiviöljyä, sipulia, valkopippuria ja kuivattua lipstikkaa. Papusalaatti maistuu kyllä hyvälle, mutta tuntuu turhalta väkertämiseltä aamuisin. Toisaalta paahdetut pavut ovat turhan rasvaisia ja suolaisia, ja mielestäni ylihinnoiteltuja.

Jauhokaapissani on pitkään pyörinyt herne- ja härkäpapurouhetta. Rouheitahan voisi käyttää pihveissä, jotka paistetaan rasvassa, mutta ajatus ei innosta. Toki olen vielä kaukana Planetaarisessa ruokavaliossa esitetystä tavoitteesta, että päivässä pitäisi saada kulumaan 75 grammaa palkokasveja. Onneksi keksin yhdistää rouheen ja hiutaleet huuroksi.

Ruokalusikallinen hernerouhetta painaa 12 grammaa, ja Fineli.fi:n mukaan siinä on lähes viidesosa proteiinia eli ainakin 2 grammaa. Toisaalta härkäpapurouheen pakkauksessa on, että siitä on 33 % proteiinia, jolloin ruokalusikallisesta saisi 4 grammaa. Vertailun vuoksi kananmunasta saa 7 grammaa valkuaista, joten aivan siihen tasoon ei ylletä.

Ainakin aikoinaan ilmestyneessä Roineen kirjassa Ihmisen ravitsemus esitetään, että ravinnosta pitää saada valkuaisaineita, jotta elimistössä on erilaisia aminohappoja uusien valkuaisaineiden rakentamiseen. Toki parhaimpia erilaisten aminohappojen lähteitä ovat maito ja kananmunat, mutta kaksi erilaista kasvia, kuten vilja ja herne, täydentävät toisiaan kauniisti.

Keksin yhdistää rouheen ja hiutaleet sekä sanan ”huuro” viime perjantaina 22.3.2019. Tutkin löytyykö sanalle ”huuro” muita merkityksiä, mutta kielitoimiston sanakirja eikä Google tunnistanut sanaa, joten herne- tai härkäpapurouheella täydennettyä puuroa voi kutsua ”huuroksi”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.