Lapsuuden päiväkirjasta

Löysin vanhan päiväkirjani, ja sieltä laihdutussäännöt, jotka olen kirjoittanut kaksitoistavuotiaana. Tuntuu surulliselta, että olen jo silloin pitänyt itseäni liian lihavana.

Arvelen painaneeni silloin noin 55 kiloa, ja olin jo saavuttanut 157 sentin pituuteni, joten painoindeksini oli kyllä aivan hyväksyttävä 22. Olisin tällä hetkellä hyvin tyytyväinen, jos olisin 55 kiloa ”lihava”, sillä painan nyt noin 80 kiloa.

Edellisenä päivänä ennen laihdutussääntöjen kirjoittamista olen kirjoittanut päiväkirjaani ”Kävin katsomassa farkkuja [koulupäivän] jälkeen mutta minun vatsani on liian iso niihin farkkuihin.” Luultavasti vyötärönympärykseni on ollut 70 cm, mutta lantionympärykseni on ollut 90 cm, jolloin koon 38 farkut ovat sopineet kyllä lantiolta, mutta ovat kiristäneet vyötäröltä.

Sinänsä säännöt ovat aivan hyviä. Ulkoilu, voimistelu ja uiminen ovat terveellisiä tapoja. Uitava määrä 50 metriä vaikuttaa lyhyelle, mutta silloin asuin talossa, jossa oli pikkiriikkinen ehkä 5 metriä pitkä allas, jota ei juuri lämmitetty. Sellaisessa altaassa 50 metrin uimiseen tulee aivan riittävästi haastetta.

Nukkumaanmenoaika 21.30 taitaa olla luontainen tapani. Edelleenkin yhdeksän jälkeen illalla menen lueskelemaan lehtiä, ja monasti ennen kymmentä olen jo unessa. Televisiossa on vähän katsottavaa iltayhdeksän jälkeen niille, jotka eivät pidä väkivaltaohjelmista.

Lukijaa saattaa kummastuttaa sääntö 9. ”Karhuja vain kerran kuukaudessa”. Lapsuudessani kutsuttiin ”kultaiseksi karhuksi” seosta, jossa oli kaurahiutaleita, voita ja sokeria. Meillä kaikilla on paheemme, ja nyt kirjoittaessani punastelen… Edelleenkin syön joskus kultaista karhua, ja saattaa olla, että kerran kuukaudessa. Joka tapauksessa tämä yksistään ei pidä minua lihavana.

Pidän myös järkevänä sääntöä 6. ”Leivän päälle voi niin, että muodostuu ohut kalvo”. Edelleenkin vähäisesti voita, sillä sama puolen kilon voipaketti riittää minulla useammaksi kuukaudeksi, vaikka saatan käyttää voita myös leipomiseen.

Toisaalta en pidä säännöstä 7. ”Välipaloina yogurttia tai hedelmia”. Pikkuasiana säännössä on kirjoitusvirhe (a->ä), ja nykyään kyllä kirjoitetaan ”jogurtti”. Ehkä tärkeämpää olisi ollut ylipäänsä syödä välipalaa kuin kovin rajoittaa sitä.

Aika surkeana pidän sääntöä 3. ”Klo 17.00 jälkeen vain vihanneksia ja tuoremehuja”. Ensinnäkin lapsuudessani söimme perheen kesken illallisen klo 17, joten en ole voinut noudattaa sääntöä. Lisäksi tuoremehut ovat nykyään mielestäni vain turhaa sokeria, ja toisaalta pelkät vihannekset voivat olla liian vähän.

Pidän sääntöjä melko järkevinä, mutta selvästikään ne eivät ole minua auttaneet. Tein sääntöjä liikaa, ja ehkä siksikään en ole päiväkirjassani mitenkään seurannut sääntöjen noudattamista. Pahinta oli se, että en mitenkään miettinyt, onko sopiiko sääntö minulle ja onko siitä minulle hyötyä.

Arvelen, että sääntöjen laatiminen ei auta uusien ja hyvien tapojen oppimisessa. Toisaalta kaksitoistavuotiaana saa innostua uusista asioista, mutta tässä iässä saisin olla jo järkevämpi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.