Positiivinen vapaus

Taas kerran ajattelin, että lukemani kirja ei herätä mitään ajatuksia laihtumiseen liittyviä ajatuksia, mutta toisin kävi. Luin Tara Westoverin kirjan Opintiellä, jossa hän kuvaa vaikeaa lapsuuttaan Idahossa ja päätymistä Cambridgessa väitelleeksi tohtoriksi.

Ahmin kirjan muutaman illan aikana. Lapsuus maalla oli yhteisöllistä ja luonnonläheistä, ja Taran äiti teki yrttiöljyjä. Kuitenkin jo kymmenvuotiaana Taran aloitti isän romuttamolla työt, joissa turvallisuudesta ei piitattu lainkaan.

Myöhemmin Taraa alkoi häiritä perheen vinoutunut suhtautuminen uskontoon, isän vainoharhaisuus, veljen väkivaltaisuus ja valehtelu. Kirjassa on rajuja kohtauksia veljen väkivaltaisuudesta, ja ahdistavia ovat myös kuvaukset siitä, miten väkivaltaisuudesta valehdellaan.

Kun Tara alkoi toipua perheensä vainoharhaisista ajatuksista, kävi hän muun muassa ottamassa rokotukset. Kirjan mukaan Tara on miltei katkaissut välinsä perheeseen, ja pitää yhteyttä vain kouluja käyneiden veljiensä kanssa.

Yksi Taran oivallus opintiellä oli käsitykset vapaudesta. Muut opiskelijat tiesivät jo etukäteen Isaiah Berlinin kaksi vapauskäsitystä, jotka ovat negatiivinen ja positiivinen vapaus.

Negatiivinen vapaus on vapautta ulkoisista esteistä tai rajoitteista. Ihminen on vapaa, mikäli häntä ei suoraan estetä toimimasta.

Positiivinen vapaus on valtaa määrätä itse itseään. Kirjan mukaan (s. 338) ”positiiviseen vapauteen tarvitaan oman mielen herruutta, vapautta irrationaalisista peloista ja uskomuksista, riippuvuuksista, taikauskosta ja kaikesta muusta itsen pakottamisesta.

Positiivisesta vapaudesta löytyi toki Wikipediaan linkki, jonka mukaan on tullut muitakin tapoja hahmottaa vapauden käsite, mutta negatiivinen vapaus on vapautta jostakin ja positiivinen vapaus on vapautta johonkin.

Pohdin näitä käsitteitä taas jälleen kerran laihtumisen näkökulmasta. Perinteinen laihdutuskuuri on kuin keskitysleiri, jossa vapaus on äärimmäisen rajoitettua. Ehkä nyt olen negatiivisen vapauden reunalla, jossa en juuri pakota itseäni johonkin kaavaan.

Mutta mitä voisi positiivinen vapaus olla minun kohdallani laihtumisen suhteen? Kuvittelen, että ideaalisimmillaan pääsisin irti vääristä tavoista ja uskomuksista, ja laihtuisin normaalipainon ylärajalle ilman suurta ponnistelua.

Kirjassa Joustava mieli kirjoittaja Arto Pietikäinen kuvaa, miten ihmiset yrittäessään vapautua stressistä kaivavat itseään entistä syvempään stressikuoppaan. Samanlaista tapahtuu laihdutettaessa, sillä yrittäessään laihtua moni vain lihoo, ja hyvät yritykset valuvat hiekkaan.

Jotain kutkuttavaa on käsitteessä positiivinen vapaus. Niissä sanoissa on pilkahdus kevätaamua, kun muutoin vielä on synkkää. Annan ajatuksen hautua, ja ehkä jotain lähtee kehittymään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.