Miksi syön liikaa?

Keskiviikkoiltana näin loppuosan BBC:n tuottamasta mainiosta dokumentista ”Miksi syön liikaa?”. Kävin katsomassa alkuosan  Yle Areenasta eilen, sillä dokumentti näkyy vielä sunnuntaihin 20.1.2019 saakka.

Dokumentin juontaa Cambridgen yliopiston perinnöllisyystieteilijä Giles Yeo, joka työssään tutkii lihavuuteen liittyviä geenejä.

Tässä dokumentissa Giles tutkii lihavuutta ja peilaa siihen omaa käyttäytymistään. Pidän hänen tavastaan suhtautua kiinnostuneen ystävällisesti lihaviin. Giles ei ajattele, että lihavat ovat laiskoja ja huonoja ihmisiä, joilta puuttuu tahdonvoima, vaan että lihavat joutuvat taistelemaan elimistöään vastaan.

Dokumentissa Giles tapasi merkittävästi lihavia ja kertoi FTO-geenin muunnoksen eli variantin vaikutuksesta syömiskäyttäytymiseen. Lisäksi dokumentissa esitettiin tutkimusta hormoniyhdisteen ja suolistomikrobien vaikutuksesta kylläisyyteen. Perimä, ympäristö ja ruokavalio vaikuttavat siihen, millaiset suolistomikrobit viihtyvät elimistössämme.

Giles vertasi saamiamme geenejä pelikortteihin, ja vertasi, että huonoillakin korteilla voi voittaa, jos pelaa fiksusti. Jos tietää saaneensa huonoja FTO-geenin muutoksia, jonka takia ei koe kylläisyyttä, voi huomioida sen arjessa ja tehdä pieniä muutoksia käyttäytymiseensä.

Kotikonstina hyvien suolistomikrobien saamiseksi esitettiin Välimeren ruokavaliota ilman pizzaa ja pastaa. Kasvikset kuten artisokka, rasvainen kreikkalainen jugurtti ja jopa tumma suklaa parantavat hyvien mikrobien mahdollisuutta elää suolistossa. Tuskin muutos kovin nopeasti tapahtuu, vaan veikkaisin ainakin muutaman kuukauden siirtymäaikaa.

Käsitän niin, että hyvät suolistomikrobit taas saavat meidät haluamaan terveellistä ruokaa. Minua lisäksi mietityttää, paljonko omat tottumukset ja käyttäytyminen vaikuttavat siihen, mitä syömme.

Minulla on ollut kummastuttavia hetkiä, jolloin toisaalta tekee mieli syödä, ja silti ei ole ollut nälkä. Ehkä silloin suolisto on ollut tyytyväinen tilanteeseen, mutta aivot eivät vielä osaa luopua jostain vanhasta käyttäytymistavasta. Sanotaanhan, että poisoppiminen on kaikkein vaikein oppimisen laji.

Aivan dokumentin alkuun esitettiin videoita tuomitsevista asenteista. En voi olla miettimättä, että eivätkö lihavia halveksivat ymmärrä, että ne samat videot ovat löydettävissä myös kymmenen vuoden päästä, jolloin lihavuusongelma on ehkä ratkaistu, mutta muistot kohtelusta lihavana eivät välttämättä ole haalistuneet.

Olisi todella hienoa, jos lihavuusongelmaan löytyisi ratkaisu, mutta silti en jaksa uskoa, että olisi olemassa pelkästään yksi ainoa ratkaisu ns. ”hopealuoti”. Hyvä suolistomikrobisto varmasti helpottaa laihtumista, mutta lisäksi pitää muuttaa tapaansa ostaa ruokaa ja suhtautumistaan syömiseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.